viidenkympin rajapyykki tulee ylitetyksi tänään, tarkkoja jos ollaan niin äidin kertoman mukaan kymmenen minuuttia yli yhden iltapäivän puolella. Tänään on myös isäni, hyvän ystäväni A:n ja ystäväni miehen M:n syntymäpäivä. Niin ja Mick Jaggerin - Onnea meille kaikille!

Juhlat ovat vasta lauantaina mutta tänään on privaattiosio, jonka pidän yksin itselläni. No, metsämansikoilla täytetyn kakun kerron tekeväni ja muutakin hyvää...

Olen tämän vuorokauden puolella saanut jo kaksi tekstarionnittelua mistä johtuen nukkuminen oli hieman katkonaista. Ja ehkä vähän soudun aiheuttaman selkäjäykkyyden. Kipeä en ole mutta lihakset kertovat että poikkeuksellisen paljon ovat joutuneet työskentelemään. Ihan se oli kunnon urheilusuoritus, mukana eka kertaa ollut nuori mies sen totesi joten vanha rouvakin oli ihan tyytyväinen itseensä kun pysyi muiden mukana. Tapahtuma oli oikein onnistunut, 27 kirkkovenekuntaa kauhoi vettä sulassa sovussa ja vain pikkusen loppusuoralla kilvoitellen. Tänä vuonna mekään emme tulleet viimeisten joukossa, johtui siitä että pääsimme lähtemään ensimmäisten joukossa sululta, no olihan meillä myös tällä kertaa miesenemmistö, joten poweria oli enemmän.



Kiitos elämälle,

viidestäkymmenestä vuodesta;
hyvästä lapsuudesta,
jossa oli pullantuoksua, isällistä viisautta
veljellistä huolenpitoa ja kaveruutta
mummon sylin lämpöä, aurinkoisia kesiä,
uimaretkiä ja seikkailuja serkkujen kanssa,

kiitos lapsista, jotka tekivät minusta äidin
ja opettivat mitä aikuisuus on,
kiitos erityisesti esikoiselle,
jolle sain tulla uudelleen äidiksi,
kiitos kuopukselle, jonka kanssa jaoimme raskaatkin vuodet,
joka näki myös heikkouden hetket,
mutta myös kasvun ja tavoitteiden täyttymisen onnen,

kiitos ystävistä,
joita minulla on ollut onni kohdata ja säilyttää,
kiitos tuesta, sisaruudesta, ymmärryksestä ja rakkaudesta,
joiden avulla selvisin monesta raskaasta vaiheesta,
ja joiden kanssa olemme iloinneet, joita olen voinut auttaa ja kuunnella,

kiitos työtovereille yhteistyöstä, kannustuksesta ja arvostuksesta
kiitos jokaiselle ihmiselle, jotka olette antaneet minulle mahdollisuuden olla nöyrä ja oppia elämästä enemmän,
kiitos elämälle,
jota jatkan tästä eteenpäinkin
itsenäni

Ja jotta ei menis liian vakavaksi on sanottava niinkuin Juha Watt Vainio; nuoruus on lahja mutta vanheneminen on taidetta!