juoksevat heput ovat naulinneet hirveän määrän maskuliineja telkkareiden ääreen. mie eilen ostin jopa sisäantennin torpan vanhaan matkatelkkariin, maksoi vissiin enemmän kuin tv, kaiken lisäksi kakkosta ei sittenkään saatu näkymään ja poika pyyhälsi autollani takaisin kaupunkiin illan hämyssä. mamma sai jäädä itekseen itikoiden kanssa mökkeilemään.

tai olihan siellä rva rastas edelleen hautomapuuhissa, eikää enää edes korvaansa lotkauttanut minun kuikuilustani, jotenkin se näytti kököttävän korkeammalla...ja välillä lennähteli ruuan haussa. tässä vaiheessa vielä vain itselleen, ootahan muori kun ne kuoriutuu niin jo alkaa juoksu tahi lento hänellä. missähän se isä liihottelee? oishan tuo kohtuullista että osallistuisi edes evään hankintaan. vaan mikäpä tässä olen moralisoimaan ja kyllähän myös yksinhuoltajatkin ihan kelvollisia jälkeläisiä on saatu aikaan.

katselin yöllä paljon unia, niin minulle ennustettiin tapahtuvankin kun sain yhden vuosikausia mieltä painaneen asian pojan kanssa läpikäytyä.  pääsimme hyvään alkuun avoimessa, syviäkin vesiä luotaavassa keskustelussa, jota en vain ole uskaltanut aikaisemmin aloittaa.

kävelin illalla rannalla, vesi on edelleen hyvin matalalla, kivikkoa on monta metriä pidemmälle kuin viime kesänä, mahtaako olla semmosenaan koko kesän. harmitti kun en jaksanut valvoa niin pitkään että oisin päässyt saunaan, päätilojen varaajajoukkio saunoi kymmeneen saakka mikä oli minulle ihan liikaa.. varsinkin eilen, dagen efter päivänä. kaivauduin sivustavedettävään puusänkyyn vällyjen alle ja katselin häpeämättömästi telkkaria, kun se nyt sitten tuli sinne viritettyä.. ykkönen nimittäin näkyi ihan hyvin. ja ähläm sähläm oli virkeä ja hauska uusi ohjelma, tosi oivallista lähestyä monikulttuurisuutta noin, huumorilla joka ei loukkaa ketään. sellaistakin kun näet on olemassa.

minulle myös viestitettiin myönteisiä lauseita sekä todellisuuden faktoja. olin kuitenkin onnellinen, pienistä asioista se koostuu.. tässä ja nyt. joissakin asioissa opettelen vasta alkeita

tänään kävimme mummon ja ukin luona sopalla. lääkäri ei ollut ottanut ajokorttia pois.. ihmettelen mutta minkäs sille mahtaa. lääkityksen ansiosta muisti on pysynyt ennallaan eli yhtä huonona kuin 3 vuotta sitten kun tutkimus alkoi. sanoo mies joka ei muistanut minä päivänä olivat käyneet haudoilla, se olisi ollut perjantai.. en tiedä, huolissani olen edelleen.

huomiseksi päiväksi tiedossa retki maastoon ja kanoottivesille harjoittelemaan mahdollista loppukesän Lapin retkeä varten. Mahdollista siksi että vaikka ko juttu on periaatteessa kiva niin en kumminkaan tahtoisi vapaa-aikaanikin viettää työyhteisön ihmisten kanssa.. olisin kumminkin se työrooli niskassa pohjimmiltaan..

lämpöä luvassa nousuviikolle, tietää torppailtoja ja öitä, nautintoa yksinoikeudella.