jees, vettä sataa ropisee, tekee hyvää meidän perunalle ja naapurin heinille.. sanoi vanha kansa. tosin ei ole vielä heinätekoaika.. :) kuitenkin sade tekee ihan hyvää, puhdistuu ilma.. soratiet näillä perukoilla alkoivat jo inhottavasti pölistä. ja ehkäpä uskallan polttaa vähän roskia tänään, ennen kuin lähdetään. vielä ei ole ihan selvää, lähdenkö omalla autolla vain miesten kyydissä.. siinäkin oma jännitysmomenttinsa. selityksiä, selityksiä.. vaan suoraan kysymykseen tuli suora vastaus ja vain se on minulle totta. itse asiassa hieman huvittaakin. jos siinä kohtaa ei ollut rehellinen, saa sen itse nahoissaan kärsiä. minä nimittäin kyllä uskon, mitä minulle sanotaan. tämä menee ihan inside piikkiin...

eilispäivä meni sisähommissa, laadin selvitystä verottajalle, joka oli lähettänyt lisätietopyynnön metsäveroilmoituksesta. mummon kanssa sitä yhdessä väsättiin, kun yhdessä se silloin tehtiinkin. hän on itseoppinut tietäjä ja minulla on vielä vanhoja taitoja tallella kirjanpitäjähommistani. ihan hyvä selvityspyyntö, meiltä olikin jäänyt huomioimatta pari seikkaa, joista tulee lisää vähennyksiä.. jos ja kun. olen jotenkin täysin kyvytön uskomaan mihinkään viranomaiseen, varsinkaan niiden oikeudenmukaisuuteen ja haluun tehdä asiakkaan parhaaksi.

huomenna käynti mt-hoitsun luona.. jo viimeksi vähän tökki kun oli sotkenut asioita eikä pysynyt kärryillä kertomuksissani.. ja jotenkin.. ei ole sellainen ihminen sittenkään, jonka uskoisin itseäni ymmärtävän ammatillisestikaan. ja sehän riittäisikin. mutta mennään kun on sovittu ja narrataan että lääkkeitä on syöty. ihan kyllä hirvittää, olen huono valehtelemaan mutta jos meininki saada pitää sairaan status on pelattava heidän pelejään ja oltava motivoitunut potilas. prkl. oloni on ollut kohtuullisen hyvä viime aikoina, ilman minkäänlaisia lääkkeitäkin. en ole tarvinnut edes nukahtamislääkettä. voihan se muuttuakin mutta nyt minusta tuntuu, että asioiden selvittäminen, rehellisyys itseä kohtaan ja ahdistavien tunteiden kohtaaminen ja käsittely on auttanut minua eniten. ja keskustelut ystävien kanssa. ja toimeentulon jonkinmoinen selkiintyminen, vaikkei rahaa kyllä mistään vielä ole tullutkaan. en tiedä, mitä tulee tapahtumaan...on tietenkin ajateltava myös syksyä.. tärkeintä ovat omat ammatilliset suunnitelmani ja sitten vasta talon kohtalo. en tiedä vielä, enkä välitä tietääkään. olen päättänyt pitää kesäloman heti kun tiedän millä elän kesän yli:)

vanhukset on jossain vaiheessa haettava mökiltä joten se sopisi tämänhetkisiin liikehtimissuunnitelmiin ihan hyvin. että jos palaankin vielä pyhänseutuna tänne takaisin, olisi lyhempi matka koukata ne ja palata omaan osoitteeseen. nousuviikon keskiviikkona on normaali tohtori, luomen poistoa varten tilattu.. nii ja verenpainelääkereseptin uusintaa. pitäis vain muistaa...

torstaina on siis kauan odotettu konsertti, mikä palauttaa vanhan rouvankin kauas nuoruuteen.. syvää purppuraa sielun täydeltä.. kyllä ne soundit yhä ravistavat ja tuovat mieleen nuoren tytön arat haaveet, kipeät ihastukset, huolettomat ajat... minä en yleensäkään muista kappaleiden nimiä, mutta kun kappale alkaa soida, muistan kyllä sanojakin... en silloin enkä nytkään jaksa niin syvällisesti intoutua. paitsi että tässä viime vuoden aikana olen saanut rautaisannoksen musiikkitietoutta. ja mikäs siinä, olen oppinut tykkäämään rankemmastakin lajista.. itse asiassa jonkin hevi-kipaleen kitarat ovat upeinta mitä olen kuullut.. luihin ja ytimiin. musiikki on tärkeää kuten muutkin ilmaisutaiteen muodot..