on kaunista, on hiljaista, rauhallista... mutta vain maisemassa, joka silmieni edessä työhuoneeni ikkunasta avautuu... vielä viime senteillä ennen joululomautumista joudun hoitamaan erittäin hankalan työtehtävän... hakemaan hyväksyntää ylemmiltäni asiaan, jonka järkevä ratkaisu vaatisi nopean päätöksen. esitykseni on hyvä, olen laatinut sen perusteellisesti tutkittuani kaikki mahdolliset asiaan liittyvät seikat... suurin osa esikunnasta on kanssani samaa mieltä mutta.. eivät kaikki. olen aivan uuvuksissa, tämä työ on niin yksinäistä kamppailua, eikä ole ketään, jolta voisi hakea tukea nyt. kunpa en olisi näin väsynyt..

joskus haluaisin heittäytyä lattialle makaamaan ja huutaa kuin lapsi - tämä ei ole kohtuullista. mutta minä kokoan kamppeeni, suljen koneeni, totean että tänään ei synny yhtään tämän enempää.. menen kotiin ja kuvittelen että löydän jostakin vielä sen ilon, odotuksen ja toivonkipinän.. joulutunnelman.