torstai, 22. joulukuu 2005
on kaunista, on hiljaista, rauhallista... mutta vain maisemassa, joka
silmieni edessä työhuoneeni ikkunasta avautuu... vielä viime senteillä
ennen joululomautumista joudun hoitamaan erittäin hankalan
työtehtävän... hakemaan hyväksyntää ylemmiltäni asiaan, jonka järkevä
ratkaisu vaatisi nopean päätöksen. esitykseni on hyvä, olen laatinut
sen perusteellisesti tutkittuani kaikki mahdolliset asiaan liittyvät
seikat... suurin osa esikunnasta on kanssani samaa mieltä mutta.. eivät
kaikki. olen aivan uuvuksissa, tämä työ on niin yksinäistä kamppailua,
eikä ole ketään, jolta voisi hakea tukea nyt. kunpa en olisi näin
väsynyt..
joskus haluaisin heittäytyä lattialle makaamaan ja huutaa kuin lapsi -
tämä ei ole kohtuullista. mutta minä kokoan kamppeeni, suljen koneeni,
totean että tänään ei synny yhtään tämän enempää.. menen kotiin ja
kuvittelen että löydän jostakin vielä sen ilon, odotuksen ja
toivonkipinän.. joulutunnelman.
Kommentit