tänä vuonna ei joulun tulo ainakaan vielä ahdista.. totesin juniorille, että nyt se hössötys alkaa, pitää vain pysyä poissa tavarataloista. poika on samaa maata. on päätetty pitää kaupunkijoulu.. esikoinen ja miniä tulevat ainakin aatoksi ja jatkavat sitten eteenpäin miniän äidin luo.. ja tietysti junior, joka on onnellinen kun asuu nyt lähellä ja pääsee yöksi omaan kotiinsa. viime joulun vietimme lomakeskuksessa vuokramökissä.. se olisi ollut mukavaa jos olisi ollut. no, pojat tekivät siitä joulun mutta muuten varsinkin joulun pyhät muistuvat mieleen ahdistavina.

tänä vuonna siis näin, sitä ennen on esikoisen 30-vuotispäivä.. kauheaa sentään, minulla on näin vanha lapsi.. eikä lapsenlapsia.. ja itsekin tunnen olevani enimmäkseen teini-ikäinen. olen onnistunut välttämään keski-ikäistymisen tunteen.. kaiketi tupsahdan mummoksi hetkessä, kuten siinä Heli Laaksosen runossa.. hymyilen kuin pystykorva ja vien paljon tilaa auton takapenkillä.. olen tietysti tätä ikäkysymystä pohtinut jopa kovin neutraalisti ja järkevästi.. ajatellut että olenko kuvitellut itseni nuorekkaammaksi kuin olenkaan, kieltäytynyt hyväksymästä omaa ikääni.. tai jotain. pitää myöntää, että tässä muutamana kapakkailtana ilahduin ikihyväksi kun parikymppiset neitokaiset arvioivat iäkseni noin 40 vee.. tämmönen vähän pyöreämpi ihminen välttyy liian aikaiselta rypistymiseltä.. minulla on vähemmän naamaryppyjä kuin ystävälläni joka on miltei kymmenen vuotta nuorempi nainen. hän on ollut aina hyvin hoikka, mitä minä olen hiukan kahdehtinut.. on aina sanonut mulle että elä höpötä, sulla on sentään rinnat.. niin sekin naiseuden kipukohta..

mutta mitä sillon väliä.. nelikymppisenä vasta tunsin olevani se mitä olen, en enää kipunoinut menneiden perään, lakkasin murehtimasta sitä, etten koskaan saanut perhe-elämää ja kunnon miestä. annoin anteeksi vanhemmilleni, etteivät olleet osanneet ilmaista rakkauttaan riittävästi vaan minusta tuli tämmönen rakkauden kerjäläinen, joka ei koskaan oikein usko olevansa riittävä ja rakastettu.. ennnekuin on taistellut, kamppaillut ja voittanut itselleen mahdottoman..vastaan kintturoivan ja huonosti kohtelevan miehen rakkauden. hyväksyin keskeneräisyyteni ja sen, että en ehkä koskaan näitä ihmissuhdekuvioita opi, en opi rakastamaan itseäni riittävästi vaan tulen aina törmäämään tähän samaan ongelmavyyhteen.. ja sitähän on sitten riittänytkin, kyllikseen. on toki ollut aikoja, jolloin olen elänyt ja ollut ihan yksin, ilman miessuhdetta.. ja nauttinut siitä vaikka yksinäisyys onkin välillä tuntunut ikävältä, olen silti osannut olla tyytyväinen siitä, ettei minulla ainakaan ole sydänsuruja.. elämässä on niin paljon muutakin kun vain osaa nähdä metsää puilta.. siis jonkinlaista kypsyyden aikaa on ollut vasta sen jälkeen kun on oppinut itsensä tuntemaan, heikkoutensa ja vahvuutensa. olemaan kenties kohtuullinen itseään kohtaan.. toki se viiltää, että juuri se tunteiden rehellisyys, aikuisen naisen kypsyys, myötäelämisen kyky ja sisäistetty naiseus mitätöidään jollain mittarilukemalla.

tehyläisten työtaistelu on nyt ohi ja saivat omasta mielestään, mitä tahtoivat. työnantajapuoli yrittää viestittää toista.. ja hallitus Katainen etunenässä sitä samaa.. ja sitä, että nyt kuntien pitää vasta ruveta tehostamaan toimintaansa ja säästämään.. heh! naurettavaa ensinnäkin se, että valtaapitävien on yritettävä pelastaa kasvonsa (se on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tai se, että pidettäisi lupaukset!!) ja selittää asiat itselleen edullisiksi. mitä muuta tämä aika voisi tuottaa kuin paskanpuhujia, politiikasta hurmaantuneita egoisteja, jotka ovat kauan sitten etääntyneet työnantajastaan, suomalaisesta kansalaisesta.. joka taas kiirehtii joka arki-ilta tv:n ääreen kello puoli kahdeksan jottei vaan salkkarit jäis näkemättä.. sillä kuvaruutuun tarinoitu todellisuus voittaa koulujen verilöylyt, terveydenhuollon kriisin ja kaiken todellisen kirkkaasti.. Who cares!

kuntien tulevaisuus huolestuttaa.. lähtiköhän tämä menemään pieleen silloin 90-luvulla kun valtionosuusjärjestelmä uudistettiin.. vai sen jälkeen kun liityttiin EU:iin ja allekirjoitettiin muuankin protoiska, jossa sitouduttiin julkisen sektorin alasajoon.. eli kohtuullistamaan julkisens sektorin kustannukset tietylle tasolle.. vai sen jälkeen kun niinsanottu vasemmisto hylkäsi aatteensa ja köyhät ja alkoi hölkätä porvarien kelkan rinnalla hokien sitä samaa talousmantraa kuin nekin.. vai silloin kun taloudellinen lama tuotti massatyöttömät ja leipäjonot.. ja kunnissa alkoivat hääräillä kermankuorintakonsultit, jotka antoivat luvan ja käskyn viilata ja höylätä niinkuin Badding aikoinaan.. aamuun asti vaikka ei olis enää millään jaksanut.. en tiiä, tahtoisin päästä töihin kuntasektorille itsekin ihmettelemään miten palvelut tulevaisuudessa järjestetään, miten kunnat selviävät velvoitteistaan ja miten suurten ikäluokkien eläköityminen vaikuttaa.. onko organisaatiossa löysiä, kuten nyt viisaat väittävät.. voi kun saisin sen työpaikan, johon eilen jätin hakemuksen. amen.