onneksi on maanantai... niinkin voi kokea kun on ollut vauhdikas viikonvaihde.. alkoi jänisjahti, sitä tohinaa riitti vävyn ansiosta lauantaiaamun kello viidestä lähtien.. ja vanha jäniskoira parka.. itsensä uuvuksiin ajoi.. todella hienosti sanoi M, joka sen tietysti parhaiten tietää.. yhtään pitkäkorvaa eivät saaneet, joten laihaksi jäi se puoli.. paljon ilonaiheita antoi pikkuinen, joka jaksaa hymyillä ja jokeltaa.. sanoo ihan selvästi kichha.. = kissa.. eilen päivällä kaivelin muistilokeroistani kaikki ne lastenlaulut, joita omille pojilleni lauleskelin.. tyttö oli uninen ja kiukkuinenkin mutta hiljeni kiikkutuolissa sylissäni kuuntelemaan pii pii pikkuista lintua.. katseli sitten niin ihanasti kirkkailla sinisilmillään että siinähän meinas sydän pakahtua.. niin pieni ja niin suuria tunteita herättää.. äitinsä pähkäili lopputyön aiheen kanssa.. teki mieli niin kovasti neuvoa ja tehdä ehdotuksia.. minua innostaisi semmonen homma oikein kovastikin mutta.. ymmärrän että hänen on itse löydettävä se oma juttunsa, ja niin onneksi asian oivaltaakin ja on järkevä.. sekä käytännönläheinen. heitin vain pieniä vihjeitä juuri siihen suuntaan.. että on parempi ottaa selkeä, suppea ja itseä kiinnostava aihe, silloin onnistuu parhaiten.

eilisen taukoamaton vesisade ei herättänyt myönteisiä tunteita.. siihen jäi sienestyskin jota lauantaina ennätin jo vähän kokeilla.. sain muutamia rouskuja ja tatteja, yhden sienikastikkeen verran. olin illalla kärttyinen ja väsynyt.. nuoriso-osaston vierailut ovat mieluisia mutta työläitä minulle, joka koen velvollisuudeksi huolehtia siitä, että on pötyä pöydässä ja huusholli kohtuullisen helppokulkuinen ja siistihkö.. nuoret eivät niin piittaa, vävy viskoi vaattensa mihin tahtojaan ja kumpikaan nuorista ei ymmärtänyt laittaa astioitaan tiskikoneeseen, eikä paljon muutenkaan osallistua mihinkään pyytämättä.. mikä on se kaikkein eniten minua rassaava asia, en viitsisi millään aikuisille ihmisille sanoa, että voitteko kerätä astiat pöydästä, voitteko laittaa maidot ynnämuut jääkaappiin... niinpä sitten kerään itseeni negatiivista asennetta, joka ei todellakaan ole hyvä. aion sanoa seuraavan kerran kaikessa ystävyydessä heti tultuaan että toivoisin toimittavan niin, ettei kaikki jää minun hommakseni. niin on parempi.

on kaiketi haettava estrogeenigeeliä apteekista.. hikoilu ei tunnu laantuvan vaikka aloitin taas kuukauden alun hormooniannoksen... eikä kiukkuisuus. huomaan myös, että muut huolet mm rahasellaiset, lisäävät tuskaisuuden määrää myös fyysisesti.. liikunta helpottaa, siksi myös tänään pakkolenkille. selkä on ollut parempi - koputan puuta. nuoret kuuluvat tulevan takaisin tänään..  hohhoijaa.. en olisi nyt välittänyt, tahtoisin hieman levätä.. mutta ymmärrän, että auton remontti vaatii tekijöitään ja tyttärellä on sopivasti koulusta vapaapäivä tiistaina, joten voivat tulla mukaan pikkuisen kanssa. oma on vikani kun teen asioista vaikeita, ja kuitenkin, enemmän myönteisiä puolia on tässäkin asiassa... minkä ymmärrän ja koen kun olen itse paremmassa vedossa.. nyt väsynyt ja tuskainen, monestakin syystä.

näin pahoja unia.. pyörin ja pidin työhönlähtijääkin hereillä, valitettavasti. jotenkin synkältä tulevaisuus tuntuu.. toivottomalta. talon loppumaalaukset, siivoukset ja korjaukset painavat mieltä, pitäisi lähteä tekemään jotakin.. mutta kun tiedän etten yksin kykene jo tekemääni enempää juurikaan aikaan saamaan, on aika turhaa lähteä sinnekään ahdistusta keräämään. eiköhän se siitä, tulevana viikonloppuna tulee esikoinen ja miniäntekele, ainakin.. juniorista en tiedä enkä M:n ohjelmaa.. sisarensa kyllä soitteli eilen ja pyyteli ensi viikonloppuna luokseen.. mummo kait alkaa olla kypsä paluuseen.. pahoittelen, etten voi tulla em. suunnitelmistani johtuen.. pyysin olemaan veljeensä yhteydessä ja sopimaan äidin noudosta hänen kanssaan.. voi että olispa ollut vielä pari viikkoa saamassa hieman uusia kokemuksia ja ajatuksia.. tiedän myös että sisar on mielissään kun voi hieman enemmän äitinsä huolenpitoon osallistua.

jos oisin oikein reipas, soittelisin vuokrataloyhtiöt läpi tänään... mutta en usko, jotenkin se tökkii.. odotan että minulle soitetaan piankin, viime viikolla vaihtui kuukausi ja irtisanomiset on pitänyt hoitaa viimeiseen päivään mennessä.. työkokemuksesta vuokrataloyhtiössä on se hyöty, että tiedän miten asiat käytännössä kulkee.. peukut pystyyn.... jo lauantaina olisin mieluusti vetäytynyt muutaman kymmenen kilometrin päähän huiloomaan ja keräämään positiivista energiaa yksinäisyydestä. on saatava  pystyyn taas kerran se oma reviiri, oman elämän perussaareke.. hirvittää ajatuskin pitkästä talvesta tässä tilanteesa ilman työtä, ilman omaa elämää, ystäviä ja harrastuksia..