miulta on hävinny kiivit, Herkun mainio sivupohja on tainnut kärsiä jonkun kolauksen tässä lomani aikana. En oo oikeen kerinnyt blogisemaan, on se hyvä että oikeeta elämää on sittenkin ollut enemmän:) ehkä, kyllä, varmaankin.

niin se on, jostain arvaamattomasta suunnasta, ennalta käsittämättömästi vaan tulee jotain, joku ja elämä maistuu taas oikealle, hyvälle ja mikä parasta nyt - turvallisen mukavalle.

vieraitakin käväisi, eivät pääse synttäreille niin kävivät sitten nyt etukäteen tuomassa paketin...ihan pikkuriikkisen, semmosen josta nainen aina ilahtuu, kova ja kulmikas mikä sisälsi Kalevala korun Venla korvikset, aivan ihanat, sopivat loistavasti uuden mekkoni kanssa. Ja niin on sekin asia hoidossa, jo mietinkin että mitkähän korut mie laitan sitten juhliin.

Vettä on satanut ja viileetä on mut ei se haittaa. Olisin jo lähtenyt ellen olis muistanut että illalla on yksi tilojen näyttö, harmittikin sillä olisin niin mielelläni jo jossain muualla, siellä, missä minua pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Ja elämä on, tällä hetkellä tämmöstä, huomenna jo ehkä toista. Kaiken kurjan ja ikävän, sieluani koko tämän vuoden repineen jälkeen olen oikein mielelläni tässä nyt, en kysy mitä, miksi ja miten kauan. Nyt vain olen ja elän enkä mistään muusta piittaa. Kaikki järjestyy, juhlat lähestyvät, ja minä olen juhlakalu ja saan tehdä mitä tahdon. Pakolliset olen hoitanut, nyt mie häviän tästä pelistä hetkeksi pois.