menin liiteriin, otin kottikärryt seinustalta, ladoin kasasta puita kärryyn, välillä hakkasin kirveellä laudanpätkiä pieniksi lastuiksi jotta saan hyviä sytykkeitä kun koivupilkkeitä ja tuohia ei ollut, kärräsin puut torpalle, ladoin telineeseen ja vein sisälle, työnsin kärryt kivikasalle, kaivelin sammaleisia kiviä kärryllisen, istutin kivet kukkapenkin reunaan, välillä kaivoin lapiolla kuoppia sopivimmiksi, hain lisää kiviä kantamalla toisesta paikasta, taas sovittelin ne paikoilleen, annoin hyttysten inistä korvani juuressa ja ajattelin että syökööt jos tahtovat, en tiedä söivätkö, en tuntenut mitään, kaivoin lapiolla voikukkia nurmentekeleeltä, kaivoin ratamotkin pois, kaivoin kukkapenkistä pienellä kuokalla rikkaruohot pois, kukkiakin revin pois kun niitä oli liikaa,  sitten lopetin.  menin sisälle. oli lämmintä vielä eilisen jäljiltä. söin vähän kanaa ja salaattia, selasin lehteä, kuuntelin metsäradioita ja olin melkein huvittunut vähän aikaa. soitin A:lle ja pyysin puhumaan itselleni järkeä. näin tapahtui. A pyysi minua viikonlopuksi luokseen. en luvannut mennä. en saanut sijojani. pakkasin tavarat, hyppäsin autoon ja ajoin kaupunkiin. radiossa laulettiin "you are breaking my heart"...aurinko paistoi silmiini niin ettei tahtonut nähdä mitään. tulin kotiin ja avasin koneen. kirjoitin pitkän viestin. välillä minua itketti. lähetin viestin. nyt minä menen nukkumaan.  ja huomenna on uusi päivä.