tänään on aurinkoinen aamu, huomiseksi luvattu sadetta ja perjantaiksikin. siksipä suunnitelmani torpalle menosta osuu nappiin tänään, sikäli kun ennustukset käyvät toteen, siis sääsemmoset. muista ennusteista en välitä. minä itse hallitsen elämääni, tämä suloinen harhaluulo on ollut minun kompastuskiveni viime aikona. no kylllähän johonkin mittaan asti voin hallitakin, kaiken sen mikä koskee omia tekojani mutta ylimenevä on jonkun muun entiteetin hallussa. voin vain yrittää saada asioita kulkemaan tahtomaani suuntaan, tarvitaan tietoa, neuvottelutaitoa, ymmärrystä, kuuntelemista, kannustamista, tukemista, havahduttamista.. ja vaikka mitä.

kuuntelin ja katselin eilen illalla Tastulan Punainen lanka ohjelmassa Jouko Huttusta, kasvatustieteen proffaa ja sosiaalitietelijää, joka on tutkinut ja kirjoittanut paljon miehen elämästä, etenkin isyydestä. Muistelen lukeneeni naistutkimuksen kurssiin liittyen ainakin yhden tuotoksensa. Mieltäni lämmitti kypsä, levollinen ja  humoristinenkin käsitys miehen ja isän elämästä, vaikeuksista ja kohokohdista. Hänkin on niitä miehiä, joilla on sekä aikuiset lapset että nyt jo ikämiehenä (kuten itse ilmaisi) kolme pienokaista, liekö myös toinen liitto, sitä en kuullut kun en ihan alusta asti seurannut ohjelmaa. Joka tapauksessa hänen esiintymisensä ja viisautensa joka tuntuu perustuvan omakohtaisiinkin kokemuksiin ja erinomaisen fiksuun käsitykseen parisuhteesta kolahti minuun todella. Ehkä se oli jonkin johdatuksen tuoma vahvistus omalle uskolleni ja suuntaviitta elämän arvojen kirkastamiselle. Näissä vastamäkikohdissa kun tulee laitetuksi kaikki palikat uudelleen jakoon.

Mitä minä isyystutkijalta sain - lämpimän mielen siitä, että maailmassa on miehiä, jotka ovat sinuja isyytensä ja miehuutensa kanssa, tyynesti, pilke silmäkulmassa. Onhan sitä ilo edes katsella vanhoilla päivillään vaikkei olekaan koskaan saanut omassa elämässään kokea, tasavertaista parisuhdetta, kypsää isyyttä tai mieheyttä. Eikä varmaan naiseuttakaan. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon. :)