että juuri kun tuudittautuu ajatukseen että kaikki on ihan hyvin ja jees.. niin yleensä silloin tulee jotain ongelmaa. torstaina vapun alla ilmoitti vuokralainen että joutuvat irtisanomaan sopimuksen, mies jäi työttömäksi. eli ei vuotta täyteen tämäkään porukka ja niin mielelläni olisin heidät pitänyt. vuan ei auta, jo samana iltana pistin netin kautta paikallislehteen ilmoituksen. siihen tulikin runsaasti yhteydenottoja ja näyttö pidetään helatorstain seutuun. toivon kovasti että niistä kolmesta tai neljästä vakavasti otettavasta yksi on se oikea. tiedän kokemuksesta että renkaanpotkijoita joukkoon aina mahtuu. ja niitä, jotka eivät kykene omakotitalohurmoksessaan tajuamaan, että 74 neliötä on vain 74 neliötä, siihen ei mahdu isä, äiti, 3 lasta, 5 kissaa ja 2 koiraa.. ei sit millään.

jos vielä yhden vuoden saisi menemään vuokralla, siis mielellään kokonaisen vuoden. toivottavasti sinä aikana suhdanteet paranee ja kannattaa lähteä mökkiä myymään. nyt ei kannata. talosta on saatava riittävästi rahaa - ja se riittävästi on tarkasti pankillani määriteltynä. se siitä.

töitä on vaikka muille jakaisi, sehän on tietysti lähtökohtaisesti hyvä, käytännössä vähemmän. tätä rumbaa kestää nyt lomaan saakka ei siitä mihinkään pääse. delegoitu on, suunniteltu on ja kaikkea mutta kun kaikki riippuu kumminkin ihmisistä, ei koskaan voi kaikkeen mahdolliseen varautua. mutta mennään nyt vain, päivä kerrallaan. kohti kesää..

maallakin on urakoitu, pihamaa haravoitu ja monenmoista suunniteltu. tänään ajattelin ajaa töiden jälkeen sinne sikäli kun taivas hieman kirkastuu. jos ei illalla pääse ulkohommiin, ei taida olla järkeä lähteä. katsotaan, toivotaan. jo kissankin vuoksi, pojan pikkukilli jäi tekomummolle pariksi viikoksi hoitoon ja on ollut säpinää. öisin enimmäkseen. vappuna kun sai olla maalla ja riehua ulkosalla, ei oikein tahdo sopeutua kaupunkiolosuhteisiin. en minäkään.