kävimme vanhempien kanssa hautausmaalla laittamassa haudat kuntoon, siis minä olin kuskina ja äiti sekä isä tekivät fyysisen työn. toki minäkin tarjouduin jotain tekemään mutta äitini joka tunnetaan työteliäänä henkilönä ei ottanut kuuleviin korviinsa, tokko kuuli lainkaan, ei ainakaan reagoinut. no ei se mitään, minä palauduin lapsuusajan muistoihin tutkimalla hautakiviä, ketä kaikkia sinne pienen kylän kalmistoon olikaan viimeiseen leposijaansa siunattu. jotenkin se kokonaistapahtuma liikautti taas sydäntäni, on tärkeää että voin olla mukana näissäkin perinteisissä, vanhempien arvostamissa tehtävissä, rituaaleissa. haudat on hoidettava hyvin, on poistettava kuivuneet kukat ja kasvit, joulukynttilöiden jäänteet, on haravoitava, muokattava ja istutetava uudet, kesäkukat ja varmasti samalla muisteltava vainajaa ja hänen elämäänsä osana sukumme historiaa. ajattelin myös, että haluaisin tulla haudatuksi sinne, lapsuusiän turvalliseen ja kauniiseen maisemaan.

kävin joutessani myös kyläkaupassa, ostamassa pullaa viemisiksi, olin nimittäin kutsuttanut meidät iltapäiväkahville isäni siskon luo, sattuvat asumaan sopivasti kotimatkan varrella. no, kaupassa oli pari asiakasta itseni lisäksi, tuloni herätti selkeästi huomiota.. näyttivät tuumailevan ne kaksi myyjää ja kassalla asioiva paikallinen taksiautoilija, jotta kukahan tuo nainen on, uteliaita ystävällisiä katseita tuntui olevan ilmassa ... teki mieleni sanoa että  olen riirii, sen ja sen tytär tuosta x-paikasta alkujaan, hautuumaalla käymässä, kottiinpäin menossa, terveisiä vaan tutuille. mutta enpä sanonut, hymyilin sisään- ja ulospäin, tein ostokset ja sanoin iloisesti näkemiin, poistuin autooni ja hurautin pois niin että pölypilvi jälkeeni jäi.. ja myhäilin itsekseni, että taisinpa saada kyläkaupalle virkistystä ja päivälle puheenaihetta, kuin mikäkin femme fatale. tämäkkii hupi ois jiänä suamatta jos oisin piättännä sille seuvulle muuttoo asummaan. niin, vielä kotimatkalla kylätiellä taivalsi tuttuaskelinen mies, osoittautui äidin pikkuserkuksi, joka myös sattui työskentelemään hetken aikaa samassa talossa kuin minä, heiluttelimme kaikki iloisesti hänelle ohi hurauttaessamme. kylllä maalla on mukavaa, ainakin kun siellä äkkiseltään pistäytyy.