aurinko paistaa, kevätaurinko.. ja on minna canthin sekä tasa-arvon päivä. ei voisi vähemmän mikään kiinnostaa. pitäisi tehdä esseetä mutta aivojen paikalla on räkäinen möhkäle, josta ei irtoa mitään järjellistä. mielessä vain velloo epätoivo, epäluulot, pelot ja toivottomuus. että sepä siitä sitten.

tulin maalle ja nyt tuntuu että se olikin virheratkaisu. olen kyllä lunastanut paikkani, hakenut postin, puita ja siivonnut yläkerran kun en voinut siinä pölyssä olla. sekä kirjoittanut eilisen kokousten pöytäkirjat suurin piirtein valmiiksi. ja soittanut ex-työkaverille pyydellen kortteeria sikäli kun parin viikon kuluttua menen siihen kaupunkiin, niille tietyille viiskymppisille. ja sikäli kun saan pojalta autoni takaisin sekä katsastettua sen ennen kuun loppumista. ja ainakin lisää armonaikaa laittaa se kuntoon. jotenkin pääsi luiskahtamaan mielestä semmonen pakkovelvoite kun ei ole se autokaan ollut pihassa moneen kuukauteen. poika rontti kintturoi jotta voiko tuoda pyhinä sen.. mrr!!! ei siinä mielestäni ole mitään miettimistä, se on pakkorako sekin. ainakin minulle.

tiet alkavat olla sulia, joten voisin vapauteni määrää sillä ajoneuvollakin hieman lisätä.. ehkä jopa päästä mökille asti jonakin kauniina päivänä. keskimmäisen veljen porukka kuulu menevän sinne pääsiäiseksi. hyvä niin, kukaan ei olekaan sitten syksyn siellä tsekkailemassa paikkoja. ja veli pystyy katsomisen lisäksi myös tekemään jos jokin akuutti tarve on.

pääsiäislounaasta ei sitten vissiin tarvitse huolehtia kun kukaan ei olekaan tulossa.. parempi niin, rahaa ei olisi ollutkaan, siihenkään.

yksi myönteinen asia on jostain kyllä keksittävä lopuksi. no kyllä tuo aurinko tietysti kuittaa vähän. ja se, että perjantai-iltana on kutsuttu pippaloihin.. joo, helpottaa hiukan.