olisi yritys tässä, odotan että pyykkikone pyörii loppuun, saan vaatteet kuivumaan ja pääsen lähtemään matkalle. Ensin kaupunkiasuntoon vaihtamaan kassin sisällön ja sitten keskiseen suomeen vierailulle hyvän ystäväni luo, samalla käyn visiitillä ex-anoppini, juniorin mummon luona. tai onko se milloinkaan ex-, anoppi mikä anoppi.

viikonloppu on taas mennyt, liian nopeastikin. M lähti töihin kipugeelin kera, toivottavasti selkä kestää. Tuntuihan tuo tökkivän, pari viikkoa miltei on ollut veepeessä. Lauantaina kävi nuoriso-osasto, 1-vuotias otti ainakin viisi askelta mutta ei vielä uskalla täysin heittäytyä jalkasilleen. Ja oli taas niin ihana ipana että! Mummoa kismitti kun käsi on paketissa eikä saanut lasta syliin... yritti kyllä ehdotella mutta kun ei itse onneksi saa otettua lasta niin ei mekään annettu.. järki taitaa hieman vanhalta välillä kadota. mutta ei puhekyky, jatkuvaa paapatusta pojantyttärelle.. et osaa hoitaa, et osaa syöttää.. annahan kun minä.. jne. Uhh!! että minua raivostuttaa se. Pyhäaamuna marmatti kun kissanruokapurkki oli jäänyt yöksi pöydälle, prkl kun paiskasin sen jääkaappiin niin loppui jäkätys. en tietenkään toiminut fiksusti mutta ei jaksa aina olla viisas. ei aikuisille ihmisille tarvitse moisista asioista motkottaa, kuka sitä nyt tahallaan jättää ruokia lämpimään... tai muutakaan. onneksi pääsen tästä pariksi päiväksi - ja miksen pitemmäksikin aikaa - muualle. M:n kanssa kaikki on kohdallaan, olen hyvin onnellinen.. monestakin syystä. Jos olisimme täällä kahden, kaikki olisi paljon helpompaa. Yksityisyyttä ei juurikaan nyt ole, normaali suhde-elämä on mahdotonta..

tänään tai huomenna kaiketi kuulen siitä työpaikasta, jonka haastattelussa olin viikko sitten. hieman jännittää.. vaikka varasuunnitelma onkin olemassa ettei pääse epätoivo valloilleen. ja pyhän lehdessä oli yksi varteenotettava työpaikkailmoitus. katsotaan nyt.