se muka rauhoittaa, tuo harmoniaa sisustukseen,
on se taivaan väri levollisena kesäpäivänä kun makaan laiturilla, nostan katseeni yläilmoihin
lapsen silmien kirkkaus sitä toistaa, vilpitön ja syvä, vielä haavoittamaton
joskus muinoin se oli itsenäisyytemme symbolin toinen väri, toinen lumen
mutta minä en pidä sinisestä
tuo mieleeni jäihin hukkuneen vainajan huulet
kylmyyden, jota marimekon unikkoverhoilla turhaan yritetään hämätä
tyhmyyden, pelot, lapsensa hylkäävän äidin
hieman elähtäneen blondin luomivakoihin pakkautuneen helmiäisluomivärin
kaljabaarin savuisessa nurkkapöydässä,
sinistä en tahdo huoneisiini, tulkoon se vähä, minkä siedän
luonnostaan, hiljaa ja varoen
silloin kun en ole varuillani ja sydämeni on auki
Kommentit