111196.jpg

Pyykkikone pyörii, taivas meni mustaan pilveen ja kesälomalainen kuluttaa aikaansa tässä. Päivä oli melkein täydellinen, ilman aamullista ihmissuhdeosastolle kuuluvaa pohjanoteeraustani olisin ollut ihan onnellinen... no, aurinko kumminkin lämmitti, makasin laiturilla ja katselin poutapilviä ja taivaalla liitäviä lokkeja, järvellä tuuli niin että aallot velloivat vaahtopäisinä ja kertoivat miltä tuntui sisimmässä. Ehkä ihmisen on helpompi elää vaikeitakin aikoja kun on lämmin, kun rakkaus ei lämmitä, aurinko tuuraa.. järven aallot simuloivat tuskaisten tunteiden vyöryntää

Onhan se vaikeata ymmärtää, onhan se vaikeata kerätä elämänsä palaset taas kokoon ilman sitä yhtä, äskettäin vielä erityisen tärkeää palaa. Vaikka elämä ei ollut täydellistä, oli sitä hetkien onnea, pieniä toivon murusia ja joku, jota ajatella kaipaavasti. Nyt ollaan tunteiden tappotyömaalla, unohdetaan ne hyvät asiat, että niitä ei niin kovin kaipaisi ja ettei pahoja enää tulisi luo.
 
Eeva Kilpi runoilee aiheesta, jotta hyvistä asioista on helpompi luopua kuin pahoista, sillä ne ihminen tahtoisi muuttaa... Miten lienee, minusta tässä elämässä on ollut liikaa luopumista tänä vuonna.

Olisi vielä jaksettava hoitaa asioita, auto ryhtyi temppuilemaan vaikka sai alleen upouudet renkaat, huomenna hoitoon. Samoin teki henkilökohtainen kännykkä, tumpsahti mykäksi yhtäkkiä.. tai olihan siinä jotain oiretta ensin mutta nyt se on kuollut. onneksi on loma ja saatoin ottaa työkänny rikkinäistä korvaamaan kunnes jaksan ostaa uuden jonkun. Niin ja juhlien musiikki pitäis hoitaa, joku bändi?? neulapojat ja karaokevehkeet.. voi että sitä pittää ite kaikki hoitaa.. ja turhaahan mie taas alan valittaa, miun juhlathan ne on ja muistaakseni olen uusiosinkku, jolla ei ole puolisoa tai ketään joka voisi järjestää minulle ne juhlat.. niinkuin kohtuullista olisi. Nyt se olisikin erityisen tervetullutta semmonen palvelu.

No tämähän on minulle tuttua, muistan kyllä että askel kerrallaan pitempikin matka aloitetaan...