kovin pientä omat murheet tällaisina päivinä.. sanaton on ihminen ihmisen tekojen edessä.. ajoimme eilen poikani kanssa maalle hakemaan talvirenkaita kun autoradiosta alkoi tulla tätä informaatiota. poika kertoi jo aamulla netistä saaneensa asiasta tietoa.. kyselin, millainen se tietty video oli.. poika vilkaisi minua ja sanoi, en edes haluaisi nähdä sitä.. niinpä, minun sivaripoikani, jota tunnen loppujen lopuksi aivan liian vähän, nyt kun hän on jo aikuinen. sanoi monta muutakin viisasta ja koskettavaa asiaa.. olenpa onnellinen siitä, että ainakaan väkivaltaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan.. omena on tällä kertaa pudonnut todella kauas puusta, isäsellaisesta.

ajettiin siis maalle, perillä lastattiin renkaat kyytiin ja mentiin tupaan. poika käyttäytyi fiksusti, esitteli itsensä ja oli muutenkin kohtuullisen sosiaalinen. laitoin ruokaa mummolle, työstäpalaavalle ja meille matkalaisille.. pojalle tuli kumminkin kiire takaisin - harkkoihin - ennenkuin M ehti tulla töistä, joten päätin jäädä maalle yöksi. tulin aamulla kyydissä taajamaan ja lopun matkaa bussilla kaupunkiin. keli oli surkea mennen tullen, onneksi M:n autossakin on nyt upouudet bridgestonet.

pienen arkipäiväisen oman elämän järkytyksen koin kun vilkaisin sen järjestön nettisivua, jonka työhaastattelussa taannoin olin ja koin hyvinkin olevani lähellä valintaa.. olen muutaman päivän ollut ymmälläni kun en ole siltä taholta saanut minkäänlaista vastausta kyselyihini, joissa tiedustelin tilannetta. No, järjestön nettisivuille oli ilmestynyt uuden toimihenkilön nimi.. joten se siitä. olen närkästynyt, en siitä, että minua parempi on saanut paikan, vaan siitä, että valinnasta ei edes meille 8 haastatellulle ole mitenkään tiedotettu.. ja erityisesti siitä, että kyselyyni ei reagoitu millään tavalla. se on aika törkeää. toisaalta, sehän kertoo jotain myös kyseisen organisaation hallituksesta, ainakin puheenjohtajasta, jolta turhaan yritin saada tietoa. YÖK!!

päätä särkee taas...