jo aamusta on hiostavan kuumaa ja ruoho kosteaa, kävin perinteisen aamukierroksen kukkapenkeillä ja kasvimaalla. Pionit eivät ihan vielä ole avautuneet, toivottavasti pian kuitenkin.. olenhan käynyt kovan taistelun muurahaisia ja muita ötököitä vastaan, jotka mokomat viime kesänä tuhosivat nuput niin ettei yksikään avautunut. Nyt olen ottanut avuksi Raidin joka tappaa talossa ja puutarhassa. Pakon edessä. Porkkanat eivät ole vielä itäneet, eikä tilliä ja persiljaa näy missään. Onnettomat pari pinaatin taimea istutin, nekin ovat kadonneet. Ovat kaiketi jääneet rikkaruohojen jalkoihin, tai kissan joka on yks riesa. Aina wc-asioilla siellä, missä olen maata möyhinyt. Kuistin viereiseen kukkapenkkiin viritin semmoset esteet ettei se siihen pääse mutta eipä ole ilo se rytö nyt muutenkaan katsella.. mutta vaahteran viereineen uusi kukkapenkki ja kasvimaa ovat katille mieluista paskomispaikat.. ottaa päähän mutta minkäs luontoelukalle voit.

Aika on mennyt hurahtaen, mummon uusi asunto alkaa olla kalustettu, vielä pyykinpesukone ja uudet verhot ainakin makuuhuoneeseen. Mummelia on nyt käytetty kaksi kertaa vanhassa kodissa valikoimassa tavaroita.. suurin huoli on ollut jostain maljakoista (!!) ynnä muista astioista, joita hän muistelee jossain olevan. Yhden pytyn jo vein kun epäili poikansa sen varastaneen.. ja senkin jälkeen oli sitä tyttäreltään kysellyt. Eli muisti ja älli ei pelaa niinkuin pitäisi, joten eipä noista kannattaisi mieltään pahoittaa. Eilen kävin häntä hakemassa ja ruokailuaan odotellessa ehdittiin haastella monenmoista. Ajoittain puhe pelaa ihan kohtuullisesti ja minä olen jo oppinut tiettyjä sanoja oikein tulkitsemaan. Osa menee edelleen harakoille mutta pääasia on että hän kokee ainakin suurimmaksi osaksi tulleensa ymmärretyksi. Kantaa huolta raha- ja metsäasioista, omistamisesta ja pärjäämisestä. Ei oikein luota lapsiinsa.. voi voi, ainakaan riittävästi. Ymmärrän kyllä, että kun hän on yksinvaltiaana hallinnut taloa ja omaisuutta, eikä paljon ole lapsilleen raha-asioitaan valaissut, on tilanne nyt hänelle vaikea. Mutta kun ei enää kykene paperiasioita hoitamaan, on ollut pakko vain tyytyä. Minä tiedän aika paljon, olenhan hänen kanssaan nyt jo kahdesti veroilmoitukset laatinut ja sivusta seurannut metsänhoidollisia asioita. Ja nyt kun meidän on ollut pakko hoitaa maksut, on tietysti ollut välttämätöntä selvittää tilit ja tulot siinä kuin menotkin. Palvelukodin hoitomaksuja ja kelan hoitotukihakemusta varten piti myös etsiä tarvittavat tiedot, joten tiedän nyt senkin että kyllä hän pärjää. Ja sehän on lasten ja omaisten päälimmäisin huoli. Isoja, lainopillista apua vaativia asioita on edessä mutta ne lähtevät alkuun ensi viikolla kun sisar perheineen tulee. Niin, ja niiden pyttyjen jako.. mummolla on tietty logiikka tavaran jaossa.. hän tahtoo ITSE määrätä minkä kukin saa, ettei hänen jälkeensä niistä tarvii tapella. Hyvä niin.

No nyt hänen kanssaan on taas käyty kaapit ja kirstut läpi, on valikoinut mukaan otettavat, on pantu mieleen mitkä hän tahtoo antaa tyttärelleen, mitkä lapsenlapsille, mitkä ottaa itse myöhemmin.. hieman on ollut  hankalaa tietää mitä hän milloinkin hakee ja tarkoittaa mutta lopulta yhteistoimin on päästy yhteisymmärrykseen.. en voinut uskoa että vintiltä piti hakea kaksi vanhaa koppaa, joissa oli todella vanhoja pieneksi käyneitä vaatteita ja kangastilkkuja. Muistin että talvella jo ne  yhteen kertaan perattiin kun hän halusi matonkuteita leikata. No, nyt nekin on sitten lopullisesti inventoitu. Eli kirpparille, lumppukeräykseen suurin osa. Jostain hänellä oli ollut erityinen huoli, jokin oli taas kadonnut.. sitä oli pojalleen puhelimessa yrittänyt tolkutaa ennen kun hänet haettiin. Ei sellaista huolta kuitenkaan sitten enää ollut kun tänne pääsi. En tiedä.. monia viemiäni vaatteita ja tavaroita hän on käskenyt tuoda takaisin ja nyt ne kuitenkin kelpasivat.. aika rasittavaa tämä on mutta täytyy vain jaksaa ja ymmärtää..

Minäkin sain maljakon.. on kuulemma minulle sen ostanut.. tosin tiedän, ettei ole voinut sitä tehdä mutta kiitos silti, otan vastaan samoin kuin kengän pohjallisetkin, jotka eilen käydessään myös minulle lahjoitti. Hieman mielessäni ironisoin.. vajaat pari vuotta olen tätä taloa ja vanhusta miltei säännöllisesti hoitanut, kriittisellä hetkellä ambulanssin tilannut ja sairaalaan hoidellut.. muutoin olisi kai kuukahtanut. No joo, kyllä hän siitäkin on yrittänyt kiitollisuuttaan välittää, omalla tavallaan.

Ystäväni A sanoi joku aika sitten että hanki oma elämä. se vähän kirpaisi vaikka toisemme tuntien tiedän että hyvyyttään ja huolenpitoaan sen sanoi. Olen sitä kyllä pohtinutkin. Toki pitää olla omaa elämää, mutta osa sitä on tämä tässä ja nyt. Saan olla tarpeen ja tehdä töitä yhteiseksi hyväksi, omaksikin. Ja minä nautin tästä  ympäristöstä, talosta ja pihapiiristä, tekemisestä ja olemisesta. Eilen katselin kiikkustuolista pihalle... ja totesin, että yhtä vihreää vain joka puolella.. luonnon ääniä, rauhaa ja seesteisyyttä. En minä nyt mitään muuta kaipaa, läheisen ihmisen lisäksi.