oli taas hienoa viettää rakkaimpien kanssa, nähdä, kuulla ja aistia. ovat ja pärjäävät vaikka äiti ei nyt olekaan se sama, entinen. junior toi uunituoreen demonsa kuultavaksemme, hehkui iloa ja innostusta. äitinsä täydellisen yllättynyt siitä, miten taitava poika hänellä on. ja vanhemman kanssa lenkkeillessä parannettiin maailmaa, puhuttiin työelämästä... ja elämästä.

mutta kuten elämään kuuluu, surua ja murhettakin tuli. toisaalta, läheltä kuitenkin. mutkia matkaan ja pahaa mieltä monelle. voi miksi joulu joillekin on niin kipeä kohta, että pitää turruttaa, riehua ja rikkoa.

olisi päästävä tämän, eropäivän ohi.

Hyvää Joulua, parempaa tulevaa vuotta....