olen palannut viikonlopun "vietosta" maalta aamulla varhain, bussiyhteydet toimivat hyvin, pääsen puolessatoista tunnissa kotiin.. tietysti alkumatkan M:n kyydissä, eihän sieltä periferiasta yleiset kulje.. jos pitäisi ilman autoa lähteä menemään, täytyisi ensin kävellä 7 km isomman tien varteen, josta pitkänmatkan bussit kulkee.

oli sitten isänpäivä, talossa olikin tällä kertaa kaksi isää, ukki ja vävy.. 1-vuotias pikku mangusti ei vielä moisista päivistä ymmärrä pätkääkään vaan ottaa koko tilan ja yhteisön haltuunsa olemalla vain oma pikkuinen itsensä, naurullaan, touhuillaan ja  käsittämättömällä mongelluskielellään. asiaa on paljon mutta käytettyjen "sanojen" merkityksen tietää vain hän itse. kävelyaskeleitakin ottaa jo muutaman enemmän mutta on ihan selvästi harkitsevaa tyyppiä, ei sitä noin vain rynnätä siihenkään asiaan... yhä useammin kyllä nousee jo seisomaan turvaa ja tukea lempilelustaan rekku-koirasta ottaen.. se nyhjäke on ihan hirveän näköinen mytty, siihen on tarttunut niin aamupuuroa kuin pikkuneidin nenäneritettäkin mutta rakkaampaa lelua ei ole olemassa, eikä tule.. eikä sitä voi pestä, tietenkään..

jänisjahtiakin miehet hieman harrastivat, ilman näkyvää tulosta, eilen iltapäivällä olin itsekin mukana ja näin minäkin sen pupun, johon vävypoika ei onnistunut osumaa saamaan.. muutenkin olivat jänöt pillosalla, tämäkin yksi jekutti vanhaa metsäkoiraa, teki M:n kertoman mukaan "perät".. eli palasi omia jälkiään kiekolta takaisin niin että koira hukkasi jäljet kun ei käsittänyt että pitäis palata samoja takaisin.. sitä paitsi satoi räntää, paljon... koirakin tuli aika pian kotiin metsämiesten perästä.. on vanhuus ja viisaus, ei enää juoksekaan määräänsä enempää, onneksi..

mummo oli tietysti iloinen kun nuoret tulivat käymään.. mutta kukahan osaisi hänelle sanoa, että saattaisivat tulla useamminkin jos hän ei koko ajan komentaisi ja puuttuisi pojantyttärensä lapsen hoitoon.. ja kaikkeen.. ja ettei koko ajan komentaisi tytärtä milloin mihinkin joutavaan hommaan, millä ei ole mitään kiirettä eikä väliä.. ja minähän joudan kyllä häntäkin passaamaan kun vain pyytää.. sen olen huomannut, että ei hevillä pyydä vaikka varmasti tietää että autan mielelläni kun kerran paikalla olen. en ihmettele yhtään että nuoret viihtyvät nykyisin enemmän vävyn vanhempien luona enemmän..

tämä siis se hyvä osio viikonvaihteesta, huonompi jääköön kertomatta.. sen verran vain, että tuntuu kohtuuttomalta olla perusteettoman vihan ja ilkeyden kohteena...