no nyt sitä on sitten perunat istutettu, pihasaunassa hiet huuhdeltu ja eka yö ylämökissä nukuttu.. ja ihan hyvin. kaikki on niin pientä ja lähellä ja mustavalkoisesta telkkarista saa ihan yhtä hyvän unilääkkeen kuin isommastakin. selkä muuten oikein tykkäsi akka-auran vetohommasta, pitkät selkälihakseni ovat niin vetreät että! iltahämärissä seurattiin vielä kissan metsästyspuuhia, paheksunnastani ja moitteista huolimatta pikkulintuja siellä väijyi mokoma.. vaikka on jo vanha, hitaasti liikehtivä ja ylipainoinen kolli, ei näytä yhtään haittaavan.. minkäs kissakaan vaistoilleen ja vieteilleen voi.

totesin illalla että ilman puhelinta voi aivan hyvin elää, kun tietää ettei sitä ole, ei osaa kaivatakaan.. no, pojille piti m:n puhelimesta ilmoittaa että rikki on, huomenna taas saa tarvitessa yhteyden.. ja vanhemmille, jotka ovat mökillä ja odottavat saavansa mahdollisesti minulta tai veljeltäni kyydin kotiin jossain vaiheessa. ei tuntunut ainakaan äidillä olevan elkeitäkään pois lähdöstä.. aitta pitää siivota, samoin mökki, rannassakin on kaikenlaista, puuhommia... jne... voin kuvitella sitä touhun määrää, joka on karkoittanut kyllä minut aina kesäparatiisistamme.. minun mielestäni mökillä oloon kuuluu laiturilla makailu, pilvien tuijottelu, soutelu, mato-ongella käynti ja joutenolon kaikki muut mainiot muodot. muistan yhden juhannuksen, jonka veljieni ja vaimojensa kanssa mökille vietimme.. pistimme kaiken ihan hurlumhei, ei varmasti siivottu, lakaistu, haravoitu ja muuten nyysitty paikkoja, ennenkuin vähän ennen lähtöä.. muuten ei olis ollut takaisin koskaan tulemista..:) no, huvinsa kullakin.

tänään on kyseltävä vielä puutavaran perään, ei ole vielä oikein tullut selvyyttä mistä ne hankitaan, jostain on pakko huomenna kuitenkin kuistin tarpeet löytää. onneksi säätieteilijät lupailivat kohtalaista ilmaa.. olen taas siinä kuvitelmassa, että kun miehet tekevät terasseja, pääsen minä maalaamaan seiniä toiselle sivulle taloa. pitää muistaa ostaa tärpättiä. siitähän se viimeksi jäi kiinni. ensi viikko meneekin kaiketi raksahommissa.. pitäis urakoitsijapoikakin saada taas tolkkuihinsa, kiukuttelee minulle vähentämistäni hankintalaskuista.. en jaksaisi pätkääkään sen kanssa kinata, muuten kiva ja taitava poika mutta itsepäinen kuin muuli joissakin jutuissa. tiedän, että hänen suurin ongelmansa on se, että suurin osa urakkahinnasta on jo hänelle maksettu eikä piharakennus ole vielä pystyssä.. rakennustarvikkeiden, etenkin puutavaran hinta on vuodessa noussut huimasti joten talon kauppahinta olisi tänään aivan toinen.. joten homma hieman pissii... mikä on yrittäjän riski ei minun.

harmaa aamu, lämmin silti.. tänään saapi vaikka vähän ropsauttaa sataa, lähtee pottu paremmin kasvuun ja lakkaa pelto pölisemästä. laitamme vielä vähän kasvimaata kunhan ennätämme.. hän haluaa ainakin sipulia ja minä herneitä ja porkkanaa.. jotka kuulemma menevät pupun suuhun sen sileän tien.. niin ja punajuuria. mut niillä ei vielä ole kiirettä, Urpon kylymät on vielä kokematta... vaikkei niin väliä oiskaan enää yhtään viileämmästä.