vähän huonosti nukutti aamuyöstä, luonnollisen tarpeen vaatiman ylösnousun jälkeen en enää saanut unta vaan vatvoin.. muuttoa, ihan konkreettisia asioita. menen tänään tekemään vuokrasopimuksen ja toivottavasti - sikäli kun edellinen vuokralainen on osansa hoitanut ja hommannut huoneistoon tarkastuksen - saan avaimet uuteen asuntooni. toin taloltani sen verran tavaraa, mitä maksalaatikon takapenkille ja konttiin mahtui.

pidimme siis perjantaina talkoot ex-työyhteisön harvojen ja valittujen kanssa.. ehkä hiukan jännitin sitä kohtaamista, mutta iloiset hymyt ja halaukset poistivat kaikki jännitteet hetkessä. totesin että paskahommaan joudutte mutta mitäs läksitte. tosi tehokas joukkue olikin, itse en ennättänyt tekemään mitään kuvallista, säntäilin vain pihalla sinne tänne sanomassa mihin mitäkin laitetaan. kaksi peräkärrylistä vietiin kaatopaikalle sitä raksapaskaa, pitkin pihaa viskotut laudankappaleet kasattiin liiteriin ja sen taakse kuten vaihtolavatkin. kyllä tuli siistiä! ilma oli suotuisa, aurinko paistoi ja lämmittikin. juotiin kahvit ja syötiin lohipiirakkaa ja lakkakakkua, tarjottavat toivat mukanaan. sain myös kauniin torkkupeiton, lämmikkeeksi. ja kukan, joka kestää vaikkei sitä säännölleen muista kastella.. yksi ex-työtovereista kyseli kahden kesken lähtöfiiliksiäni.. innostuin vähän liikaa purkamaan sisintäni, havaitsin hänen hieman hämmentyvän.. alkoi elohiiri viputtaa silmäkulmassa ja katse oli hätääntynyt.. lopetin siihen. totesin itse asiassa vain, että muuten ihan jees mutta kuitenkin olen sitä mieltä että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti ja aiheutettiin lisämurheita sairausaikana.. mutta kumminkin, mennyt on mennyttä ja katse on kohti tulevaa. hänen ja muidenkin läsnäolleiden kanssa välit ovat olleet aina ihan hyvät joten tulevaisuudessakin hymyillään kun tavataan. ne, joiden kanssa ei ole hyvät välit, eivät olleet paikalla kun en kutsunut.. pikkulinnut lauloivat, että molemmat olivat olleet hyvin loukkaantuneita kun eivät saaneet kutsua.. jostain tieto läksiäisistäni oli vuotanut.. tiedän kyllä mistä. no, minua lähinnä naurattaa heidän reaktionsa.. ehkäpä voivat joskus olla rehellisiä edes itselleen ja todeta, että valehtelu, kierous ja selän takana panettelu ei ollut minulle mieleen.. kaiken kaikkiaan yhteisestä hetkestämme jäi hyvä ja helpottunut mieli. se vaihe elämässä on nyt takana.

työyhteisön talkooväki ei ennättänyt pihasta vielä lähteä kun tuli vuokralaisen porukka tilalle.. alkoivat maalata räystäitä ja piharakennusta. jätin heille palan täytekakkua ja kehotin itse keittelemään kahvit. itse pakkauduin jo aamulla lastaamaani autoon ja läksin ajelemaan kohti mäkisiä maisemia. oli jo pimeää kun pääsin perille, väsyneenä ja kiukkuisena.. sain matkalta päänsäryn, pimeässä ajo ei ole minun heiniäni. kaiketi tapahtumien runsaus myös vähän sekoitti oloani. rauhoituin kyllä sitten saunanlauteilla M:n kanssa, sain sanottua että sorry kun olen niin kiukkuinen.. ymmärsi kyllä ja sanoi ettei haittaa.. laitettiin iltapalaa, haasteltiin ja juotiin vähän viiniä. aamulla piti lähteä mummonhakuun. nuoriso jäi talon- ja eläintenvahdiksi. olipa mukava kun tupa oli siisti palatessamme, pyyntöni siisteyden ylläpidosta oli otettu todesta.

on todella huojentunut ja iloinen mieli, talon on vuokrattu, loput hommelit tekee vuokralaiset, uusi asunto varmistunut ja finanssit kohtuullisessa reilassa. tiedän, että eniten minua ylipäänsä rassaa se, että en tiedä miten selviän rahallisesti. nyt tiedän että tietyllä aikavälillä pääsen taas balanssiin. tämä kuu on tiukka mutta sit alkaa helpottaa. en tarvitse paljon mutta riittävästi. jos aikaisemmin oli varaa törsäillä vaatteisiin ja muuhun, nyt ei ole ja se ei  haittaa yhtään. on otettava vain se oikea asenne ja se löytyy helposti kun muistaa isot talonvelat ja työttömyyden.. ja sen, että osasin hoitaa hommelit niin, että kaikki velvoitteet hoituu vähän niin kuin omia aikojaan. mitä sitä ihminen tarvitsee, rakkaat lähelleen, katon pään päälle, luonnonläheisyyden ja joskus pullon punaviiniä hyvässä seurassa.