ihan pimeää vielä oli kun nousin ylös sängystäni, turha pyöriä kun ei nukuta. aamukahvia ja sunnuntaisen hesarin kulttuurisivuja, kyl se siitä. vähän sekottaa kun ei tiedä mistä milloinkin herää.. tai siis kummasta kodista, maalta vai täältä. nyt kun sain viimein autoni pojalta takaisin, olen hurauttanut useammin töitten jälkeen maalle puuhastelemaan. vielä ehtii iltasellakin käväistä sienessä tai touhuta muuta pihapiirissä. on se toista kun kaupungissa sohvalla makkuu.

työelämässä entisenlaista. pääsin ja kävin tosin työhaastattelussakin. mikä meni mielestäni ihan hyvin mutta asetelma on niin haastava etten usko rimaa ylittäväni. meitä oli vain kaksi haastateltavaa - ja se toinen tekee jo sitä duunia. mielenkiintoista... joko tämä oli pelkkää teatteria (mitä en kokemani perusteella voisi oikein uskoa) ja haku tehtiin hallintosyistä pakotettuna tai sitten oikeesti. saapi näkkee, toivoakseni tämän viikon loppuun mennessä.

eilen erään yhteisön synttäreillä, tapasin entisen esimiehen ja liudan muita tuttuja yhteistyökumppaneita. eipä enää kirpaissut niinkään.. ne kyselyt näet. kyllä menneisyytensä ja kipeitten asioidenkin kanssa pääsee balanssiin kun aikaa kuluu riittävästi, niin se vain on vaikka silloin kun tuska oli suurin, ei jaksanut uskoa tähän vanhaan viisauteen pätkääkään.

tämän päivä töitä, oikeesti, huomisen teen etänä ja sitten taas viikonloppu. aika tuntuu luiskahtavan käsistä. viikonloppuna vieraita ja pikkuneiti hoitoon maalle. kivaa. se jälkimmäinen. vieraista en välittäs. pitää siivota ja kokata. okei okei, onhan sekin ihan mukavaa. itsekkyyttäni tykkäisin viikonloppuna vain olla ja turata omaan tahtiin. täytynee hieman sosiaalistua.