hellettä.. en tiedä onko ihan hyvä vain pahako.. ei oikein juniorikaan tykännyt, ei ole koskaan ollut liian lämmön ystävä.. kertoi kämpillään olevan 32 astetta öin ja päivin. käytiin M:n kanssa autoaan rassaamassa, sitä jonka temppuilu esti maalaustalkoisiin tulon viikonvaihteessa. On meillä aarre verraton.. tuo mies joka osaa muun muassa korjata autoja.. oispa ollut tuollainen silloin kun poika oli vielä äidin helmoissa.. olisi voinut opettaa noita ja muita miehisiä käden taitoja pojalle niin osaisi nyt edes jotain autolleen tehdä.. (ja tietysti ne voi olla myös naisellisia...tasa-arvokomitean lisähuomautus..) virranjakaja putsattiin, kaapeleilla annetiin virtaa ja Escortti on taas käyttökunnossa, toivottavasti vielä tänä aamunakin.

käytiin katsomassa pikku ipanaa, joka kävelee puita pitkin  niinkus ennen sanottiin, siis sohvan reunasta kiinni pitäen sivusuunnassa tepastelee. vierasti vähän aluksi, päiväunilta noustuaan ei ollut parhaassa vireessään. mutta kohta jo illisteli ukillekin ja työntyi kiikkustuolin alle semmoseen pinteeseen että äidin piti sieltä pelastaa. aloittaa maanantaina päiväkodissa kun äitinsä jatkaa opintojaan.

vävypoika oli jatkanut viikonloppuvapaataan, soittanut ja ottanut kolme päivää HL:ää (?? ) kun piti auto katsastaa... jaa jaa.. se ei ihan ole oikea syy.. autolla ei olis ollut mitään kiirettä, ajoaika loppuisi vasta syyskuulla, taitaa olla pojalla paha aversio armeijaa kohtaan.. kertoi ettei pää kestä.. M antoi vähän evästystä, neuvoi miten kannattaa toimia ja mitä ei kannata sietää, rajansa kaikella.. mopoja kyllä simputetaan edelleen, sanokoot viralliset tahot mitä tahansa.. ja jos alkaa miettiä mikä järki on siinä, että pitää sokeasti kyselemättä totella idioottimaisiakin käskyjä ynnä muuta siviili-ihmiselle käsittämätöntä, niin ei kyllä pärjää..  kuulemma, minähän en mitään tiedä. toivottavasti vävy kuitenkin jaksaa, enää vajaat neljä kuukautta. hän on nimittäin jo käynyt aiemmin kuukauden yrittämässä. pojassa ei ole mitään vikaa, on vain lyhytjännitteinen ja herkkä.. on tahtonut aina jäädä kaikki kesken, niin opinnot kuin työhommelitkin. mutta nyt on perhe, lapsi huollettavana, joten ihan olisi pakko ruveta aikuistumaan ja sietämään yhteiskunnan asettamia pakkoja kuten armeija. sentään metsästysharrastuksessa kehittynyt ampumataito antaa myönteisiäkin fiboja, kehui olleensa komppanian toiseksi paras..

eipä juniorikaan ole yhtään sen kummempi.. kun auto oli rikki, oli soittanut sivaripaikkaan ja ottanut kans niitä henk.kohtaisia lomapäiviä.. eikä silläkään ole enää kuin kaksi puoli kuukautta palvelua. tuskaisaa on ollut aseeton palvelukin, kesällä palvelupaikassa ei oikeasti ole mitään muuta tekemistä kuin nurmenleikkuu, ovien avaus ja sulkeminen.. ei siis sekään ole hyvä jos on liikaa huilia..

kävin eilen aamulla ylämökin takaa vattuja poimimassa, valikoimassa lähinnä. suurin osa rupeloita ja madonsyömiä.. mummo keräsi viinimarjoja istuiltaan käsin.. siinä helteessä. ei millään suostu uskomaan, ettei pitäisi hänen sydänvikaisen niin pitkiä rupeamia auringossa olla.. kun ei ole pakko.

sain eka fysioterapian huomiselle, eilinen kaupunkireissu olikin  totaalinen takapakki, tulomatka oli jo tuskaa, selkä oli tosi kipeä.. varsinkin kun olin unohtanut ottaa aamulla buranan. saa nähdä miten fysioterapia vaikuttaa... olen varautunut pahimpaan. tänään täytyy muistaa perua ensi viikolle varattu erikoislääkärin aika.. ei ole minkäänlaista intressiä läheä selittämään, että ei.. en ole syönyt niitä lääkkeitä, ei en tosiaankaan tunne tarvitsevani mitään kemiallista turrutusta.. kun Kela taas kerran totesi että sairas en ole, vain luonnevikainen.. joopa joo. oikeasti on ihan turha tosiaan mennä enää mihinkään kontrolliin, elämäni on ihan reilassa, suunnitelmia on, ahdista ei, masenna ei.. ja kaikki tämä johtuu vain siitä, että olen itse työstänyt asioita, selvittänyt ongelmat ja alkanut tehdä jotain oman elämäni eteen..