Aamutv:ssä puhutaan hyvästä työnantajasta, tärkeintä on luottamus johdon ja työntekijöiden välillä. Totta. Niin pitäisi olla ja eilen kuulemani asiat kertovat omasta,pian entisestä työyhteisöstä päinvastaista. Nyt on noussut sama ilmiö kuin itse taloon tullessani, haukutaan entistä johtajaa, valehdellaankin jotta oltaisiin itse uskottavampia omassa tuskassaan. minua säälittää sillä tiedän oman kokemukseni kautta mitä tapahtui. Enkä voi mitään muuta. Toivon että uusi työnohjaaja on tehtäviensä tasolla ja voi auttaa ihmisiä tässä muutosprosessissa, hajaannuksessa ja epätietoisuudessa.

Tulin eilen aamupäivällä k-kaupunkiin. Poika ei päässytkään lähtemään, pitkittynyt flunssa oli nostattanut lämpöä. Joten kun en päässytkään asioilleni, minä nukuin, paljon, moneen otteeseen. Onneksi pääsin toverin kyydissä käväisemään rautakaupassa, sain ne värikarttani ja tsekattua yksien kalusteiden live-mallit. Täksi aamuksi sovittu käynti on peruttava kohta, kyytiväline ja poika tulevat ehkä vasta illalla. jos saa auton käyntiin ja niin edelleen. Huomaan että minua ärsyttää kun hommat eivät suju kuten suunnittelimme, vaikkei sairaudelle mitään voi, niin silti. Ja ärsyttää minua myös ne viestit joita tahtomattanikin saan työpaikalta. ja harmittaa, että valtaapitävät antavat asioiden kärjistyä tuolle tasolle. Pah.

Mitä hyvää? No tietenkin, nautin hiljaisesta aamuhetkestä omassa kodissani, kahvista, paahtoleivästä. nautin myös värikarttojen tutkimisesta, sisustussuunnittelusta siis. Nautiskelin myös runotorstaille rustaamisesta, tajunnanvirtaa, intuitiota.