oli riitaa, sanoin tarkoittamattani pahasti ja hän suuttui.. mielestäni kohtuuttoman kovaa pienestä asiasta, oletinkin, että taustalla on jotain enemmän.. ja tulihan sitä tekstiä sitten. loukkaannuin ja vaikenin minun kategoriassani pitkäksi ajaksi (siis ainakin viideksi minuutiksi..) tuntui kohtuuttomalta, että asiat, joista on sovittu, teot, jotka on tehnyt pyynnöstäni minun hyväkseni ja tämä blogimaailma tuomittiin ja huonoksi havaittiin. en ymmärtänyt mistä se pullahti, onhan sen viimeisen selvittelyn jälkeen ollut todella hyvä olla yhdessä, parempi kuin koskaan.. mutta.. kun jotain enemmän sai sanottua ja osasin loukkaantumiseni takaa ymmärtää paremmin, pääsimme siitä yli. hän osaa sanoa pahasti, hän sanoo pahasti jos suuttuu, ei välttämättä ihan niin tarkoita. minä loukkaannun helposti, suutun helposti, vaikenen helposti kun tulee tiukka paikka. hiostavasta helteestä huolimatta yhteinen ihomme oli viilentynyt, hän, joka äärimmäisen tarkasti ilmeettömyytensä sisällä havainnoi toisen ihmisen mielialoja, tulkitsi minua virheellisesti... ja koska riita oli turha ja typerä, vailla todellista syytä, se laukesi huumorilla.. ja jääköön omaan arvoonsa.. sillä sitäkin on, sehän kyettiin hoitelemaan alta pois..

ja ei, ei kaikki todellakaan ole sillä selvää ja autuaaksi tekevää, että laittaa yhden tekstiviestin.. sen merkitys oli ja on kuitenkin suunnattoman suuri, sillä minut nostettiin paskaojasta aurinkoon.. minä olen tärkeä, tärkeämpi, se ainoa oikea ihminen, nainen. siinä on se suurin arvo ja se kantaa minua, silloinkin kun muistan pahoja tekoja ja asioita. se kantaa ja auttaa minua luottamaan eikä minun enää tarvitse itsekseni pelätä ja miettiä onko se vielä jotenkin kehissä. se on nyt reaalisesti historiaa. käsitelty, anteeksi annettu, poistettu mitättömänä tämän suhteen piiristä. amen.

tiedän, että olen huono ilmaisemaan itseäni, puhumaan hankalista asioista tyynesti, tyvenenä hetkenä. kirjoittaen osaan paljon paljon paremmin itseäni purkaa ja vaikeitakin paikkoja selvitellä.. mut se ei riitä ihmissuhteessa.. tiedän ja tunnistan, yritän kehittyä. huomaan, että pelkään ja kammoan riitatilanteita, ensimmäisenä tulee pakoefekti, tekisi mieli lähteä pois, äkkiä, jonnekin.. pois pois vain..menen ihan kipsiin, en saa sanaa suustani ilman suuria ponnisteluja tai itseni kiihdyttämistä raivoon.. en osaa riidellä hyvin. osaan sopia paljon paremmin. olenkin sopinut paljolti enemmän kuin riidellyt.. eli jättänyt asioita käsittelemättä, elänyt toisen ihmisen mielen mukaan, miellyttäen siis. aikaisemmin. en nyt enää. vaikken osaa kunnolla riidellä vieläkään, en ole suostunut hyväksymään ainakaan sitä, että minua on syytetty väärin perustein, en ole niellyt valheita vaikka totuus olisikin minulle vahingollinen. eikä ole juuri tarvinnutkaan..

harmaa ja sateinen aamu, väsyttääkin vielä.. yöunet jäi vähäisiksi. eipä haittaa, on perjantai!!!