työvoimaneuvoja, jonka tehtävänä on alueen akateemisten työttömien työnhaun tukeminen, sanoi että millään koulutuksella en sellaista lisäarvoa saisi, että se työllistymistäni välttämättä edistäsi.. tarkoittaen sitä, että koulutukseni on korkea ja työkokemushistoriani vaikuttava. tarvitsee vain löytää sopiva työpaikka.. sepä siinä!

kävelin yliopistolta kaupunkiin, oli pojan kanssa tapaaminen, käytiin syömässä kiinalaisessa ja sen jälkeen ostoksilla.. ostettiin pojalle ruokakassi ja kengät. rahaa ei liiemmälti ole mutta aina sen verran että lapselle saa sitä, mitä tarvitsee välttämättä. jos se vielä antaisi lisäpontta opiskeluille.. kehui muuten tehneensä kämpillään suursiivouksen ja kyseli jotain mattoa keittiöön, entinen kun on jopa pojan näkökulmasta liian likainen.. hmm.. josko se siisteyskäsityskin alkaisi pikkuhiljaa kohota normaalin tasolle.

alkot menee lakkoon taas.. ja nyt ihan totaalisesti. hyvä ajoitus, joulun alla viinipullon hakevat nekin, jotka eivät muutoin paljon harrasta promillejuomia. kai sitä täytyy minunkin punaviinini jouluksi hakea, vaikkei katastrofia tulekaan jos sitä ei ole. saattaa kyllä olla hankalaa saada kauppatyönantaja suostumaan vaatimuksiin.. joiden sisältöä en tarkalleen tunne.. kysymys on työajoista ja osa-aikaisista työsuhteista. kaiketi jotain parempia järjestelyjä  on tehtävissä mutta jos suurimmat ryysikset ajoittuvat iltoihin ja lauantaille, silloinhan sitä henkilöstöäkin tarvitaan... kaupan alalla osa-aikaisuus on enempi sääntö kuin poikkeus johtuen juuri siitä, että me asiakkaat käydään kaupassa silloin kun emme itse ole töissä. tämä muuten tarjoaa suurelle määrälle opiskelijoita mahdollisuuden lisätuloihin pienen opintotuen lisäksi. elämäntapamme ei oikein suosi entisenlaisia työehtoja..mutta varmasti jotakin on tehtävissä vakituisten myyjien työehtojen parantamiseksi. eikun tsemppiä, kaikki kaupat vain lakkoon niin katsotaan mitä joulupöytään pannaan...

tein piparitaikinan, ennen aikojaan sillä perinteisesti piparit on tehty itsenäisyyspäivän aikoihin. joo, ja kahden vuoden blogisynttäritkin unohtui - 28.11.2007 tuli 2 vuotta täyteen blogisemista - suunnaton määrä ihmisen elämää, tapahtumia, iloja ja valitettavasti viime vuoden aikana enemmän surua ja tuskaa. eli kiitos blogi, olet ollut hyvä kaveri, terapeutti ja purkauskanava.