tuli pohjoinen kylmä ilmavirtaus, sen aisti jo eilen pihamaalla pyörähtäessä.. pojalle parempi, taimien istutus on hikistä hommaa. hän sai pyhäiltana ja eilen päivällä laitettua jo suurin piirtein puolet 2000 taimesta maahan, kivikkoiseen ryteikköön. sitten piti lähteä futisharkkoihin. annoimme mesen kyytineuvoksi.

mummo on perjantaista lähtien ollut tk:n vuodeosastolla ja seuraava etappi on jokin palvelulaitos. hänen diagnoosikseen vahvistui lopulta aivoinfarkti, aivokuumetta se ei ollutkaan. selvisi magneettikuvauksissa keskussairaalassa lopulta. nyt annetaan verenkiertoa edistävää uutta lääkitystä ja suunnitellaan seuraavaa siirtoa. hieman edistystä on joka käyntikerralla havaittu mutta vielä ei tiedetä, jääkö jotain pysyvää. minä olisin omaisia tiedonhaluisempi.. ymmärrän että lapsensa eivät oikein ole tokkeentuneet säikähdyksestä ja pelottaakin varmaan jos kohtaus uusii.. tk:n sariaanhoitajalta saimme tähän asti parhaimman palvelun ja selvityksen tilanteesta. josta häntä kiitimme. hän suomensi lääkärien munkkilatinan helpommin kansan ymmärrettäväksi. suositteli ja kiirehti jatkohoitopaikan järjestelyjä, jonoja on. kotiin ei mummosta missään nimessä ole, ei edes kotipalvelujen turvin. kun muisti ja äly eivät pelaa, liikkuminen on kyynärsauvojen varassa, ei todellakaan voi pärjätä päiviä yksin. jos sattuisi jotain, ei kykenisi apua pyytämään.. jos osaisikin käyttää puhelinta, ei hänen puheestaan kukaan saisi selvää.. jotta silleen, kohtalo järjesti pitkään vatvottuun asiaan vauhtia.. valitettavasti näin, parempi olisi tietysti ollut niin, että olisi itse voinut vaikuttaa siihen, milloin ja miten pitkäaikaisesta kodistaan omilleen siirtyy.

tytär tulee tänään järjestelemään veljensä kanssa asioita. hyvä niin. olen huomannut että olen kerännyt tästäkin prosessista itselleni painolastia. vierailuilla taidan olla se, joka hoitaa puhumisen.. tai mummo tuntuu ottavan enemmän kontaktia minuun.. itse asiassa on niin, että olen tuon vanhuksen kanssa viettänyt enemmän aikaa viimeisen kahden vuoden jaksolla kuin kukaan muu. olosuhteista johtuen.. ja sattumalta olin se joka hänet sairaalaan joutui järjestämään.. kun sattumalta olin paikalla..

huomaan, että stressiä on kertynyt, en saa enää kolmen jälkeen nukuttua. nousin tänä aamunakin ylös kun vain kieriskelin ja pyöriskelin ahdistavissa ajatuksissa.. keitin kahvit, söin voileivän ja menin takaisin sänkyyn lukemaan. sainkin sitten pienen hetken lisäunta kun rentouduin. en oikein tiedä, miten saisin tämän kierteen katkaistua.. on vapaaehtoistyöhön liittyviä paskajuttuja, keskeneräisiä kirjoitustöitä, mummon tilanne.. ja omat vanhemmatkin - siis lähinnä äiti - olivat apuani vailla.. mitä en voinut antaa kun olen tässä päässä nyt kiinni. tai.. rehellisesti sanoen, on helpompi olla kontaktissa vieraan sairaan vanhuksen kanssa kuin oman isän. ja onhan äidillä aina mahdollisuus järjestää isälle intervallihoitoa kunnalta, sen kun vain soittaa ja pyytää.

tämä on nyt leijonan osa..