vanhassa asunnossa, kohtuullisen hyvin fyysisesti uupuneena.. sen jälkeen kun olin yksin tehnyt muuttoa koko viikonlopun.. yksin ihan tarkoituksella, rituaalinomaisesti.. ja eilen kävin vanhempien luona syömässä, äitini oli laittanut ruokaa.. kuten tavallista montaa eri sorttia ylen määrin.. niin niin.. jotenkin siinä minun ruokaillessani.... puheemme poikkeuksellisesti ajautui ihmissuhdetasolle.. äidin ja minun väliseksi "elämäfilosofiaksi".. jota en nyt ehdi enkä jaksa enkä voi lähteä ruotimaan.. järkyttävää, miten tuo ihminen voikaan minua yhä edelleen niin lohduttoman syvästi loukata..

onneksi on nämä puuhat, onneksi on tulossa kaunis aurinkoinen päivä ja onneksi olen viidenkympin portailla.. onneksi itse olen äiti ja osannut toimia toisin..