Kengät tai oikeasti kenkien riisuminen on yksi tärkeä teema kirjassa, jota aloittelin viikonvaihteessa. Zeniläinen rakastumisen opas... hieman varauksella mutta muutoin avoimin mielin (??) lueskelin, ja mikäpä siinä, kärsivällisyyden kasvattaminen ja mielensä tyhjentäminen kaikesta turhasta eivät tehne pahaa yhdellekään. Runotorstain idea toistui siis sattumalta toisellakin areenalla. Niin ja samansuuntainen toteamus kuin Tienpäällä, että vastavuoroinen on oltava ihmissuhteen, jos mielii molempien tyydytykseen johtaa... jos tahtoo olla onnellinen, ei voi vain odottaa, että toinen ihminen tekee kaiken minun hyväkseni varmistaakseen hyvinvointini.. on osattava antaa jotta voi saada.

Muutakin ajattelemisen aihetta häneltä sain, sitä miesnäkökulmaa, jota me feminiinit emme aina jaksa ja malta kuunnella ja tulkita... Ei pitäisi olla mikään uutinen, ettei miehillekään pelkkä seksi ole mielessä, jos pihassa ei mikään tunnu kelpaavan ja onnistuvan vaan jatkuva motkotus kaikuu korvissa aamusta iltaan, niin kelläpä sen jälkeen hormoonit kauheesti hyrräisivät. Puolin taikka toisin. Miesnalkuttajiakin on. Mutta pitää myöntää, että usein sen miehen mielen syvyyden saattaa unohtaa kun kiinnittää huomioita vain siihen informaation, jonka korvin voi kuulla. Tarvii olla syvällisempi, mies nimittään tekee konkreettisia asioita eikä - kuten varsin hyvin tiedämme ja olemme kokeneet - hirveästi sanallisesti sielunsyövereitään verbaalisesti useinkin vikkelämmälle naisimmeiselle vuodata. Ja mikäpä olisi koskettavampaa kun hän sitten odottamatta kaappaa karhunkainaloonsa ja ne kiintymystä ilmaisevat sanat korvaasi supattaa.  

Lepäillessä pyhänseutu meni, eilen vähän lumi- ja puuhommia. Lenkilläkin melkein kävin, hämärä vaihtui pimeydeksi liian nopeasti joten haaveeksi jäi. Tänään sen puutteen kyllä korjaan koskapa ilmakin on sopivaksi lauhtunut. Alan olla täysin kyllästynyt läskeihini. Matalalla eläminen ei tee hyvää fysiikalle, kun ei jaksa edes oikein ajatella joka hetki, ei todellakaan ole muutoinkaan kyennyt itsestään huolta pitämään. Liikunta tekisi ja tekee ehdottomasti hyvää mielelle ja keholle, mutta... semmosta se on.  

Tällä viikolla on taas pistäydyttävä k-kaupungissa hoitamassa erinäisiä asioita. Onneksi poika tulee autolla hakemaan ihan täältä asti, joten en ole aikataulujen varassa. On alkanut taas keräytyä aamuajatuksiin työperäistä sisältöä, kelaan sitä samaa vanhaa virttä, joka ei mitään auta. Keskitytäänpäs sitten olennaisempiin asioihin kuten talven selän taittumisen odottelu.