olen melkein pudonnut kärryiltä, tai oikeestaan unohtanut koko blogin. niin se elämä muuttuu. ei ole tuntunut olevan tarvetta kirjoittaa mistään. ja elämähän sujuu, jos ei nii hyvin ei vallan huonostikaan. asioita tapahtuu, minä iloitsen, tykkään ja välillä kiukkuilen ja olen rauhaton. niinkus aina ennenkin. tyynemmin ehkä katselen taaksepäin, se on ollutta ja mennyttä. vain joskus kaipaan entistä, tilipäivinä enimmäkseen. rahat kun ei tahdo riittää millään. ennen oli kaksi kertaa enemmän käytettävissä. vaan nyt on kumminkin jotain enemmän. paljonkin kun olen ihan rehellinen.

hain yhtä työpaikkaa taasen. tai en taasen sillä sen jälkeen kun sain tämän nykyisen hommani, olen ollut hissukseen ja aatellut että on se hyvä kun on edes tämä ja pari vuotta aikaa seuraavaan työttömyyteen. ehkä. ja nyt on siis enää yksi vuosi jäljellä reilusti, siksi hain sitä hommaa. johon tuskin pääsen edes haastatteluun, sitä lajia ja semmosella taholla että on jo kateltu siihen tekijät. ja huomasin sen viimeisenä päivänä joten hakemus on äkkiseltään väsätty. ei paineita. pitää olla kuulolla muihinkin mahdollisiin.

tänään olen ollut aivan hirveän väsynyt, verenpainekin oli koholla, en siis jaksanut oikeen mitään. kävin syömässä kotona ja otin pienet torkut, ehkä vähän helpotti ja jaksoin käydä vielä jonkun aikaa hosumassa jotain töissä. pitäis lenkkeillä, pitäis syödä terveellisemmin, pitäis ja pitäis... mm saada kymmenen kiloa painoa pois. joopa joo. ei synny nyt mitään.

ehkäpä tämä on jotain flunssan esioiretta.. jos aamulla vielä huimaa, on kait se mentävä tohtorille, joka sijaitsee melkein samassa talossa.. jos antais pari päivää saikkua.. tekis mieli vaan maata ja olla aloillaan. maalla. sinne minä kaipaan, ei tarvitsisi ajatella oikeita asioita, miettis vaan jotta oiskohan tuolla metässä sieniä. et semmosta.