hieman rauhoitti autolla ajelu, kävin päiväseltään talollani ja visiitillä vanhusten luona. sain auton talvirenkaat ja kahvit.. sillä ruokatarjoilusta kieltäydyin.. hieman omatunto kolkuttaa kun äiti oli jo varautunut virittämään pöytään sen seitsemän sorttia syötävää. enkä jäänyt yöksi vaikka niinkin toivottiin. en millään olisi jaksanut kuunnella yhtään pidempään sitä negatiivista papatusta, josta jo toisaalla olen saanut kylliksi viime päivinä. siinä ajellessa ja auringossa kylpevää syysluontoa ihaillessa järkeilin itselleni parempaa oloa, rauhaisempaa mieltä ja itseymmärrystä.. annoin itselleni anteeksi sen, että olen raivoillut, uhonnut, äksyillyt ja murjottanut.. mikäs ihmenainen minäkään olen, käyn kierroksilla, yritän saada itselleni työpaikan, jonkinlaisen tulevaisuuden vision ja paremmat tulot. suuria haaveita ei ole, työ ja ammatti-identiteetti on vain osa elämää, sen opetti viime vuosi.. en kaipaa statusta, en täytettä tyhjälle elämälle vaan jotakin mielekästä tekemistä ihmisten kanssa ja hyväksi. tiedän mitä osaan ja mitä en jaksa. minkäs sille sitten voi että kaikenmoinen kielteinen minua inhottaa ja raivostuttaa. kunpa ihmiset - minä eritoten - jaksaisimme olla myönteisempiä, välittää enemmän läheisistä kuin omista ongelmistamme. kaikki asiat voi nähdä toisinkin. on vain niin, että tarvitsen välillä rauhaa, hiljaisuutta ja ajatusten lepoa.

tärkeimmät asiat siivilöityvät esiin kun rauhoittuu... kuten kiintymys häneen, joka lähinnä on ollut öin ja päivin..  joka ymmärtää ja kiukkuanikin sietää, kuuntelee sitäkin, mitä en osaa sanoa. ja paljon muuta.. lapset, ystävät, terveys, koti, monet käyttämättömät mahdollisuudet. minulla ei ole mitään hätää. tänään saan vielä uuden värinkin hiuksiini.. kunhan tästä selviän taipaleelle, ensin lenkille ystäväni A:n kanssa ja sen jälkeen kauneudenhoitoa..

tällaisina hetkinä tulee aina uudelleen mieleen muistaakseni Anu Kaipaisen runonpätkä; "Anna minulle tänä päivänä.. ei, tarkoitan, älä ota pois... "  (perfektionistina minun täytyy vielä tänä iltana tsekata tuo runo, kenen kirjoittama ja ennen kaikkea lukea se kokonaan.. mitä se minulle nyt tahtoo kertoakaan??)