huikaisevan kaunis pakkasaamu ja vielä sunnuntai. Pakkasen laskemista odotellessa voi vaikka pari riviä elämää kirjata. Mainittavinta viime päivissä on se, että olen nyt kaksi kertaa istunut Focuksen ratissa, ajanut kirkolle ja takaisin, osan matkaa mentiin jäätietä. Jostain ihmeestä olen saanut vahvistettua itseeni oikean asenteen ja pelot ovat kadonneet. Ei jännitä, ei pelota, ei ole paniikkia. Näin helppoako se olikin. Olen tosi hyvilläni.

Kelan asiantuntijalääkärin "lausunto", muutama rivi tekstiä blancopaperilla, tuli perjantaina. Siihen sitä nyt pitää sitten yrittää lähteä vastinetta väsäämään. Tuo asiantuntija toteaa että ei puolla masennuksen vuoksi myönnetyn sairauspäivärahan maksua mutta toisessa lauseessaan toteaa, että hakija saattaisi hyvinkin hyötyä kuntoutuksesta, jolla pyrittäisiin aktivoimaan jäljellä olevaa toimintakykyä ja tukemaan työhönpaluuta. Mitähän helevettiä minä sillä aikaa teen ja millä elän. Ristiriitainen lausunto ja sehän on vain hyvä. Siihen iskemme argumentaatiomme. Huomenna sitten. Toivon kovasti, että ensi viikolla tapahtuu muutakin edistystä.

Tuli hankittua keittiön ja wc:n laatat ale-myynnistä. Ei ihan just prikulleen sellaiset kuin olin ajatellut muutta tarpeeksi lähelle sitä, edullisen hinnan kanssa. Työssäkävijä sijoitteli loput lomansa siten, että voipi kalusteet asentaa ja laatoitukset tehdä. Eilen sain raksamieheltä kuvaviestin pesuhuoneen laatoituksesta, ihan hyvältä näytti ottaen huomioon että laatat valittiin puhelinkeskustelun pohjalta. Valvoja ei ole vielä ilmoitellut kosteusmittauksen tuloksia, siitä riippuu lattioiden teon aloitus.

En tiedä ovatko asiani yhtään sen paremmassa kunnossa kuin ennenkään, hieman seestyneempi olo on kuitenkin. Maaliskuussa päivä piteneen taa harppauksen, vaikka onkin just niinkuin J.Kääriäinen laulaa; uuteen kesään niin paljon on aikaa...