tahti hiljenee, askeleet hidastuu.. ajatukset vain eivät hyydy, selkeytymisestä huolimatta. kun on tunteet, on ihminen. tietää satuttavansa jollain tasolla ja toisaalta ymmärtää, ettei muuta voi tehdä. on kivuttava estonian pelastuslautalle ja pidettävä kiinni, että jäisi eloon, saisi mahdollisuuden arvokkaaseen, parempaan elämään.

tänä jouluna tulee mieleen poikien lapsuus, etenkin juniorin, mikä on lähempänä, esikoiseen liittyy niin paljon erontuskaa, ettei sitä ehkä kärsi oikein muistellakaan.. ripustin ikkunaan juniorin ala-asteella tekemät koristeet.. enkelin ja kynttilän. löytyivät keittokirjan välistä.. jotenkin tuntuu, että olisi kulkenut pitkän matkan, synnyttänyt, kasvattanut, pitänyt sylissä ja antanut lähteä omin jaloin eri suuntaan.. ja molemmat välillä palaavat, ovat ja elävät osan minua edelleen, toisin ja itse löytämällään tavalla. hyvä niin, en voi enää suojella, mutta aina voin rakastaa.

käytiin juniorin kanssa ruokaostoksilla, hän valitsi kinkun, salaatit ja juustot.. törsättiin kunnolla, onhan se niin että menkööt viimeisetkin siemenperunat mutta jouluna syödään hyvin ja kunnolla... sovittiin, että aloitetaan harjoittelu jo sunnuntai-iltana kun esikoinen ja miniä tulevat, tv:stä tulee kuulemma jokin ottelu jota junior tulee katsomaan... esikoinen lupasi että valmistellaan  yhdessä ruokia ja tietysti tehdään aattoaamuna joulupuuro, joka on meidän kahden - nyt ehkä kolmen? - keskeinen traditio. junior ei välitä puurosta mutta me nautitaan riisipuuroa ja sekametelisoppaa joka aattoaamu.

harmittaa kun en saa mitenkään vietyä A:lle joulukuusta, niitähän kasvaa tuossa äärellään vaikka kuinka.. kaupungissa kuusesta joutuu maksamaan 20-50 euroon.. näin havaittiin eilen kauppakierroksella ollessamme. siinä on köyhälle yksinhuoltajalle ihan liikaa.. täytyy jotenkin yrittää saada se joulupuu kaupunkiin. itse en tarvitse, pieneen asuntoon ei mahdu enkä muutenkaan välitä saada lisää siivottavaa.. niitä neulasiahan kumminkin varisee joka paikkaan.. kun sitä ei muista kastella ja kun sen sitten viimein loppiaisen jälkeen jaksaa purkaa..

paketoitiin illalla M:n kanssa tyttären ja pikkuisen paketit, isot sellaiset. Tytär saa kannettavan ja pikku-iita työnnettävän. uskonpa että molemmat ovat ikionnellisia. nuoriso-osasto ei tule aattona ukin luo... menevät vävyn vanhempien luo. olin siitä M:n puolesta pettynyt mutta toisaalta, jos oikein rehellisiä ollaan niin yksi syy voi olla M:ssä itsessään.. viime joulussa eritoten. kuningas alkoholi oli tärkeämpi kuin lapsi tai lapsenlapsi tai perheen joulurauha.. että sitä saa mitä tilaa. niin siirtyy itsekkyys, kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan.. sukupolvelta toiselle. voi olla että se kuitenkin tähän katkeaa.. tytär on toista maata..

on ryhdyttävä hommiin.. tehtävä rieskan juuri ja haettava puita sekä kudottava vävyn pipo loppuun siinä uunia lämmittäissä ja taikinan kohotessa... kissa nukkuu tuolissa, koira omassa sängyssää vintillä, kynttilät valaisevat ja ulkona viuhuu kova tuuli..kuten sisällänikin vaikka pinnalta on viileää.. hyvää joulua minulle