tänä aamuna olen herännyt taas kaupungissa ja mieli on levollisen onnellinen. siis minä olen.

eilen kävimme  ystäväni kanssa etsimässä minulle juhlamekkoa, hikistä hommaa helteellä. löysimmekin sopivan.. tai ainakin eilen se vielä tuntui ihan hyvältä, oman oloiselta. mutta tänä aamuna olen jo ehtinyt sitäkin pohdiskella, jotta onko se sittenkään... ja harmitella paria muuta ale-ostosta, jotka tuli tehtyä vähän niinkuin myyjän mieliksi kun jaksoi kantaa sovituskoppiin kymmeniä eri versioita. no, tietysti se pusero ja ne housut on ihan nätit enkä ole vielä tänä kesänä ostanutkaan yhtään vaateripaletta itselleni. kun en ole tarvinnut, torpalla on hyvin pärjännyt uikkareissa ja shortseissa.

elämän edessä olen nöyrä ja sanaton. tärkeimmät asiat hioutuvat esiin, nousevat pinnalle. turha on paeta itseään, tunteitaan. kohtelen itseäni paremmin, otan kaiken vastaan lahjana. "varjoon kulkee se tie, jotta rakkaus ei valoon vie..." laulaa topi