saimme talon pohjamaalattua.. tavoitteena oli myös punavärin pintaan saanti, eipä onnistunut. junior ei tullutkaan, alkujaan piti tulla M:n kyydissä, ei jaksanut herätä.. sitten myöhemmin päivällä perässä.. ei vieläkään ollut virtaa.. viimein siirtyi pyhäaamuun, lähtikin tulemaan autollaan mutta joutui kääntymään takaisin kun auto rupesi temppuilemaan ja oisi voinut jättää välille. yhden miestyöläisen puuttuminen vaikutti.. toinenkaan jälkeläisistä ei ollut kovin innostunut.. miniälle kuitenkin täydet pisteet, hänellä riittää pitkäjänteisyyttä ja voimiakin vaikka pikkuinen kirppu onkin. itse heräsin aamulla aikaisin ja ennätin maalata jo pari tuntia ennenkuin muut vasta ryypiskelivät aamuteetä. selkä on sietänyt hommaa hyvin, itse asiassa liikkuminen on lääkettä. hiukkasen ottaa päähän, ettei saatu enemmän tehtyä, nyt taas homma siirtyy seuraavaan viikonvaihteeseen, jolloin junior on pyhästi luvannut tulla tekemään osansa. M kiinnitti kirjahyllyt kiviseinään perkeleiden kera... kuten tyyliin kuuluu. sekä korjasi keittiön pesualtaan alaisen viemäriputken, josta tuli hajua..

jottei koko pyhänseutu ja miniän eka vierailu olis mennyt ihan työntäyteiseksi, käytiin eilen vähän sightseeingillä, kahvilla kanavarannassa ja etsimässä uimapaikkaa.. jota ei löytynyt. olis ollut ihan viisasta ottaa printti kartasta, jota netistä katseltiin ennen lähtöä. ei sitä käytännössä enää muista yhtään, mistä piti minnekin kääntyä.. sillä reissulla minuun iski totaaliväsymys.. olin heilunut kuin heikkopäinen koko viikonvaihteen ilman huilia aamusta iltaan.. lämpö ja tärpätin hajussa oleminen kaiketi lisänä veivät kaikki mehut. kun M lähti, vajosin sohvalle, josta nousin vain levittämään sen nukkuma-asentoon ja jatkoin sitten yöunille. sittenpä heräsinkin jo viideltä pohtimaan räystäslaudoituksen mysteeriä, maalinostoja ynnä muita asioita. ja äitiä.. joka eilen kiireimmällä aikaa soitti ja ilmoitti että hän on tehnyt makaroonilaatikkoa (legendaarista...), sitä olis pitänyt hakea.. esikoisen (yksin!!) kerroin että on kiirettä ja että soittelen jos tullaan. ei menty. vaikka ymmärrän isän sairauden niin en hyväksy sitä, että nyt ei miniäntekelettä voi enää viedä ukin kanssa saman katon alle.. tyttö ei ole tehnyt mitään väärää, isä suuttui turhasta, ja on sairas... olkoot.

katsoin illalla puolivaloilla neloselta Iris elokuvaa.. aika koskettava kertomus alzheimeriin sairastuvasta kirjailijasta.. traagisinta oli tietysti se, että juuri sanat olivat hänelle olleet erityisen tärkeitä, jos lie kaikille ihmisille, kirjailijoille tietysti eniten... sairaus tulee voittamaan isänkin tapauksessa, nämä viime aikaiset tapahtumat osoittavat, että on nytkähdetty huonompaan suuntaa, eikä siitä ole paluuta.

jaahas... aurinko näyttää nousevan, tai on jo noussutkin.. tulee lämmin päivä ja viikko. tänään tulevat myös kuistinrakentajat käymään, katsotaan paikat ja suunnitellaan miten homma hoidetaan. samoin raksamies aamusta, annan nootin räystäslaudoituksen puuttumisesta.. tiedän jo valmiiksi että siitä syntyy sota.. mutta raha puhuu. jos ei niitä tule laittamaan, vähennän laskusta. samoin on piharakennuksen sokkelin maalauksen kanssa.. ja sadevesiputkien ja kaivojen.. jotain ihmevirityksiä on laitellut..

illalla olen suunnitellut ajelevani M:n luo, on viikolla käytävä myös A:n ja U:n luona kaupungissa ja tietysti tärkein: fysioterapeutilla ensimmäisessä käsittelyssä...