ystävyys, ymmärrys, jakaminen, kuunteleminen, kannustus ja välittäminen.. nämä asiat ovat kuin suoraan toimintasuunnitelmasta jota olen viime viikkoina työssäni väsännyt. ne sopivan myös yksityisyyteen, ihmisyyteen, elämään. on ironista, että teen työtäni ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi, yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseksi ja itse heilun burnoutin rajoilla kuin heikkopäinen.. tai ei ole, sillä arvojensa mukaista työtä tekee vieläkin isommalla vaihteella kuin vähemmän innostavaa. tämä vie mukanaan ja on enemmän kuin "pelkkää" työtä... siinä yksi syy ylilyönteihin.

 

valo ja varjo vaihtelevat, ei ole pitkään aikaan ollut täysin seesteistä päivää.. enkä ole niistä koskaan kauheesti välittänytkään, tai pitänyt ideaalina sitä ettei milloinkaan mistään suunnasta vastustaisi, elämässä on pitänyt olla kamppailun makua. ehkä käsitys omista voimista ja jaksamisen tarpeesta on vääristynyt myös siksi, että siitä rimpuilusta on vuosien mittaan saanut etenkin lähisuvulta ja ystäviltä tunnustusta. kun yksinhuoltajaäitinä jätin vakituisen (epätyydyttävän) työni ja lähdin ensin iltalukioon ja sen jälkeen vielä pääsin yliopistoon, niin tietynlainen sankaritarina siitä kehiteltiin. ja minä siinä mukana tietysti elin myös. ja olihan se... antoisaa ja haastavaa aikaa, pojan kanssa kehiteltiin tavat selvitä, ei ollut varaa uusiin farkkuihin, polkupyörään, jalkapallokenkiin.. ei muuhun kuin välttämättömään... mitä nyt opintotuella ja lainalla kykeni hankkimaan.. niin lainalla. sitäkin joku kauhisteli että otatko sinä tuossa iässä vielä opintolainaa, no pakkohan se oli, miten minä muuten olisin pentuni ja itseni elättänyt. nyt sitä sitten makselen vielä jonkun vuoden. eikä ole mitenkään ylivoimaista kun ei enää ole elätettäviä. no... sen olen eloni tiellä huomannut, että raha-asiat aina järjestyvät kun aikaa on laittaa kehiin, ne on vain materiaalisia järjestelykysymyksiä.. ihmisyyden asiat ovat erikseen, terveys ja henkinen hyvinvointi eivät ole myytävänä marketissa, niistä on itse vastattava ja niihin satsattava. vaikka välillä humpsahdan uupumukseen en silti vielä otettani hellitä. aion selvitellä tästä itseni parempaan olotilaan, siitäkin minulla on kokemusta. tiedän että se hoituu kyllä. ja minulla on aarteista kalleinta, hyviä ystäviä joiden kanssa voin asioitani kelata ja saada lohtua ja topakoita neuvojakin. kiitos myös blogistanian tovereille.

vettä sataa, auto on korjaamolla mutta katsastusaika on tilaamatta.  Raksan tilanne selvinnee lopullisesti tänään.. eli pitääkö vaihtaa tekijät vai onko työn jälki rakennustarkastajan hyväksyttävissä olevaa.. se on suuri HUH!  verotarkastajat tulevat loppukeskustelua pitämään perjantaina, sekin on iso HUH..mutta ne työssä pitkään minua painostaneet kirjoitustyöt alkavat olla valmiit - ja kokoushan on vasta huomenna:) I´ll survive! ehkä, luultavasti, melko varmasti...