saattelin ystäväni bussille, mukava juhannus alkaa nyt sitten olla ohi. palaudun takaisin torpalle ja aloitan huomenna virallisesti lomani. tuntuu juhlavalta, viisi viikkoa vapautta..mitähän sitä keksis tekemistä!? ei tokkiisa, en oikeasti aio keksiä mitään, tekemisiä on ihan riittävästi rakennusprojektiin liittyen ja joutenolo on se tärkein.

summasimme naisystäväni kanssa juhannuksen saldoksi tasan nolla, sillä siinä hehtaarien kokoisessa tanssipaviljongissa ei ollut ainoatakaan miespuolista henkiöä, joka olis silleen sykkäyttänyt jotta ois tuntunut.. oliko syynä se, että oli enimmäkseen pariskuntia, ilolientä runsaasti nauttineita, liian nuoria tai vanhoja vai mikä lie ollut.. rima ei ainakaan ole liian korkealla, sitä ei myönnetä! mutta eipä siis kohtalo kävellyt vastaan tälläkän kerralla, todennäköisyys oli kumminkin tavallista parempi kun tuommoseen aikuisten menopaikkaan hankkiuduimme. ja ihan vakavissaankin luotasimme kohtaloitamme, me kaksi ihan fiksua, mukavaa, ulkoisestikin vielä katseltavassa kunnossa koemme olevamme vielä hyvinkin potentialisia kumppaneita jollekulle miespuoliselle, kypsää naiseutta arvostavalle.. mutta eipä vaan ole sellaista kohdalle sattunut... muuan mies varoitteli muuten taannoin olemasta liian täydellinen ja päällekäyvä.. miehet kuulemma pelkää semmosia itsetietoisia aktiivisia naisia.. hmm... mie luulen että sitä on tähän ikään tultua just semmonen kuin on, eikä teeskentely ole ollenkaan meikäläisten juttua. tosin mikään telaketjufeminiinikään en tunnusta olevani. ja sitten on niinkin, että kun on oppinut yksin olemaan ja elämään ja  jopa nauttimaan siitä, niin ei siitä niin vain ole  valmis statustaan muuttamaankaan.. sanoi kettu pihlajanmarjoista. ja joku toinen jotta siitä puhe mistä puute. amen.