tiistai, 8. toukokuu 2007
synkkää ja ahdistavaa on totuus
talo oli lämmin (yli 18 astetta) kun tulin vaikka patterit on vain 15 asteessa, totesin että lattialämmityksen täytyy olla liian isolla. pienensin sen, ainakin ymmärtääkseni. en jaksa etsiä ohjekirjaa. nämä seinät kaatuvat niskaani, ihmettelen mitä täällä teen. en kuitenkaan jaksa, välitä enkä osaa tehdä yhtään mitään. voi äitienpäivä! eikä tämä elämä tästä kummene missään mitenkään. mielialat vaihteleva kuin tuo ilma, välillä paistaa välillä tulee vettä ihan raivona. istuin pihalla tupakalla ja tuumasin, että minulla ei ole täällä mitään, eikä ketään. olen totaalisen yksin tässä kammiossani, jonka tyhmyyttäni ja tietämättömyttäni tänne väsäsin. taidan aamulla nostaa kytkintä kunhan käyn sen tohtorin luona. jonnekin. sama on efekti kuin viimeksikin kun täällä olin, äkkiä pois. ja totuus on, etten todellakaan täällä mitään voi tehdä, sellaiset tekemiset olen jo tehnyt, jotka voin. ainoa mihin taitoni riittäisivät on pihan siivous ja sateella sekään ei tunnu kovin houkuttelevalta. se on hyvä selitys, loistava suorastaan.
en ota vastaan paineita vanhempien suunnasta, minusta ei nyt ole tukihenkilöksi. lupasin kuitenkin kuskata ne ensi viikolla mökille jos ilmat sallivat. siinähän sitä onkin, konkreettista apua. siihen kykenen vain nyt. pitää jotenkin saada itsensä tästä liikkeelle, hakemaan saunapuita. se saattaa hieman helpottaa hengitystä.
Kommentit