eilinen päivä oli aikamoinen, ihmettelen miten hyvin se kuitenkin meni... ehkä osaksi vaikutti saamani hyvin mairittelevan myönteinen palaute aamupäivän keskustelussa, jonka olin tullut sopineeksi ennenkuin tiesin miten tiukka tästä viikosta ja etenkin eilispäivästä tuli. no yhteistyökumppani kuitenkin totesi että minä olen saanut tässä talossa paljon aikaan, olen palauttanut toiminnan alkuperäiselle tarkoitusperälleen, ihmisiä ja heidän tarpeitaan palvelemaan... voi miten siitä ilahduinkaan kun niin kovan tien ja työn takana on ollut saavuttaa ihmisten luottamus, arvostus ja yhteistyöhalu... ja niin... yksin ei voi tällaisessa työssä, ja tuskinpa nykyään missään työssä mitään saavuttaa. tarvitaan aina yhteistyötä ja halua, yhteinen tavoite ja toiminnantavat. on sitä väännettykin.. ehkäpä nyt reilun parin vuoden puurtamisen jäljet alkavat pikku hiljaa näkyä... olen sen verran fatalisti, että uskon jonkun enkelintapaisen (semmosen joka meitä pakanoitakin suvaitsee...) minua katselleen ja todenneen että nyt tuo pieni urhea nainen taas meinaa seota pasmoihinsa, pannanapa sille vähän kannustusta menemään vaikkapa tuommosessa muodossa.. kyllä se siitä taas tokenee raiteilleen. kiitos enkku, kyllä niin tapahtuu!

olin kyllä illalla naatti ja kippee, eipä olekaan pitkiin pitkiin aikoihin ollut tuommosta migreenityyppistä jysäriä. ja vaikka kuinka saarnataan ettei alkoholilla saa itseään hoitaa niin miepä hoidin. vietin iltaa aatelisessa seurassa Lordi Calvertin kanssa, erittäin tyylikäs ja hienostunut tyyppi, lämmittää mukavasti sisuksia ja rentouttaa lihaksiakin..siis se viski sisäisesti nautittuna. Pari kupillista oli hoidon määrä ja vaikkei päänsärky kokonaan sillä lähtenytkään, mieli rauhoittui ja sain jopa nukuttua alkuyöstä hyvin. Kahdelta heräsin, pyörin aikani ja nousin teenkeittoon... luinpa siinä yön hiljaisina hetkinä viimeisintä Kotilieden numeroa ja ilahduin ikihyviksi kahden upean naisen kirjoituksista, murrerunoilija Heli Laaksosen tuotantohan on minulle hyvin rakasta.. hänen kolumninsa oli hauska ja elämänviisautta sisältävä. Tuli mieleen se laulu, ovat toiset meistä laivoja, jotka löytävät väylänsä yksin ja toiset lokkeja, jotka poijulta poijulle käy.. no Heli kyllä kirjoitti kasveista ja linnuista mutta naisella on oikeus intuitioihinsa (huh mikä sana!). Toinen upea ihailemani nainen on Virpi Hämeen-Anttila, hän kirjoitti elämänhallinnasta... sivuten mm laihduttamista ja itsensä piiskaamista ns ideaalimittoihin.. hänen mielestään koko elämää ei voi hallita, elämään sisältyy aina tietty määrä pettymystä, kipua ja vastoinkäymisiä, ihminen voi valita vain sen tavan miten kyseiset vastukset vastaanottaa ja käsittelee.. Elämässä tulisi olla itselleen armollinen ja hyvä.. jotain siihen malliin, lukekaa ihmeessä koko kirjoitus, siinä oli hyvän elämän aineksia ihan globaalissakin mielessä.

Että jos yö menikin valvoessa niin ainakin hyvässä seurassa, viisaiden ja iloa tuottavien naisten nimittäin... illan herraseura kun ei näet antanut koko yön kestävää rentoutusta.. ehkä pitäisi vaihtaa merkkiä???
Mutta tänään on perjantai ja illalla kekkasin varata netin kautta autolle katsastusajan ja maksoinkin sen valmiiksi ... että tuo netti tai tää netti on sitten kätevä peli. Nyt vain hurautan puoli yhdeltä k-miehen syyniin ja toivon kovasti ettei hän löydä mitään huomautettavaa vaan läiskäisee leiman paperiin ja sanoo jotta anna palaa vaan. Korjaamomies nääs laittoi viikolla vas puoleisen pyörän jonkun laakerin... no joka tapauksessa loppui ulina ja heivaaminen. Jospa se Volvo nyt olis ihan tikissään taas.

niin siis perjantai... kun veri on alkanut taas virrata sielussani, vilkuilin jo aamulehdestä viikonvaihteen happeningeja, ois terveysmessuakin mutta tänä ehtoona myös jazzia tai vaihtoehtoisesti rautalankaa ja vanhaa rokkenrollia... saapi nähdä miten käy.. voittaako kotisohva vai menojalka... järjellä ja kohtuudella aateltuna ensin mainittu, mutta toisaalta taas jos ... niin ehtiihän sitä sitten vielä pyhänä huilatakin.