on taas pitänyt ryhtyä elämään. aamusta heti suorilla palaveriin, unohdin että minun piti johtaa puhetta ja olinkin sitten alkuun hieman pihalla, se meni loman piikkiin. kävin myös vaikean henkilökohtaisen palaverin vaikeasta asiasta, ja annoin taas kerran armon käydä oikeudesta.

kyllä työ luistaa, tonttiasia taas ahdistaa mieltä suunnattomasti. en todellakaan tiedä uskallanko lähteä siihen projektiin. viime yönäkin pyörin tuskaisena vuoteessani kun mietin olenko tekemässä oikean vai väärän ratkaisun. minä tarvitsisin nyt jonkun ihmisen tukea tässä päätöksenteossa - sellaisen objektiivisen joka osaa arvioida asiaa todellakin vain järkiperäisesti. taidanpa etsiä sellaisen ihan heti tänä päivänä jostain. en haluaisi enää unettomia öitä. ja kai siitäkin voi jo jotain päätellä kun asia tuntuu näin vaikealta, voiko se olla viisasta tehdä. en tiedä, en tiedä! johtuuko epäröintini vain siitä, että tunnen itseni epävarmaksi vai siitä, että se paikka ei olekaan hyvä (ehkä??), siis että jos sen talon sinne byggaan ja sitten muutan sinne ja sitten huomaan että en mie yhtään tykkääkään tästä paikasta, puista, maisemasta.. mistä vielä ei vois tykätä.

no, minähän aina teen asioista vaikeita ja ahdistavia, se on minun spesialiteettini. yksi läheinen henkilö sanoisi että älä osta, annan asian hautua, vuoden päästä jo tiedät paremmin... ynnä muuta rauhoittavaa, mutta hän ei ole nyt tässä sanomassa mitään. ja minun pitää itse se lopullinen päätös tietysti tehdä. ja teenkin. missähän se itsevarma ja -tietoinen kypsä nainen nyt luuraa???? hitto että elämän pitää olla vaikeeta välillä.