voi kun minä toivoisin, että jonakin aamuna voisin aloittaa tämän kirjoituksen, että kaikki on hyvin, olen ihan terve ja työkykyinen, mielessäni ei ole yhtään ahdistavaa ajatusta, olen vapaa ja hyvinvoiva nainen! vaan ei vielä... mennään entiseen malliin, rehellisesti:

lämmintä on mutta harmaata... kuten luvattu, vappusäästä tulee kuulemma perinteisen kolea. Hällä väliä, käännymme kumminkin toukokuulle ja elämä vaan nitisten ja natisten jatkaa kulkuaan. Kävin siis työkkärissä, kuulemassa pakollisen informaation palveluista, jotka tunnen miltei läpikotaisin muutenkin. Mutta oikeudenmukaisuuden nimissä, kun kaikkien on se jargon käytävä kuulemassa, niin kiltisti minäkin istuin tunnin ja kiirehdin sen jälkeen saamaan jonotuslappua työvoimaneuvojan pakeille. Minulla oli arpaonnea, satuin saamaan "oman" neuvojani, eli hänet joka akateemisia työttömiä palvelee. Ja onnea sikälikin, että ymmärsi tilanteeni ja oli yhtä mieltä siitä, että ensin selvitetään vanhan rouvan työkyky, hyödynnetään joko työkkärin kuntouttavia palveluja tai sitten menen sitä rataa mitä kunnan palvelukeskus kanssani kaavaili. Joka tapauksessa minulle ei olla tyrkyttämässä mitään työtä, ennenkuin perusasiat on selvitetty. Vaikka neuvoja hehkuttikin ansioluetteloani sanoen, että sinulla on niin valtava kokemus, että voisit valita mihin menet töihin.. no ei ehkä ihan niin, mutta kyllä sitä osaamista on, joskin se on verhon takana. Valitettavan paljon on samankaltaisia tapauksia... siis tunnollisten keski-ikäisten naisten työuupumusta ja vaikeita työyhteisöjä. Todettiin, me samaa ikäluokkaa olevat naiset, että meidän yksi ongelmamme tässä ajassa on se, että vanhemmat tolkuttivat: kaikki kannattaa tehdä hyvin, muuten ei kannata tehdä mitään. No, ikävin uutinen oli se, että asiani ei ollut ehtinyt työvoimatoimikuntaan, on vapun vuoksi vasta 8.5. joten rahattomuus jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

Soitti myös vanha ystävä S, joka hoputti kuulumiseni kuultuaan äkkiä tilaamaan ajan yksityiselle psykiatrille, hankkiutumaan sairaslomalle, mikä on ainoa oikea olotila meikäläiselle kuulemma nyt. Lupasin toimia niin vaikken eilen vielä löytänytkään K:n kaupungista sopivaa tohtoria. Kysely on menossa. Siksi K:n kaupungista, että tämän kaupungin tohtorit on jo läpikäyty... olisi ehkä vain yksi joka kävisi mutta ajattelin kumminkin että K:ssa on suurempi "valikoima". Josko sattuisi sellainen, joka ymmärtää tilanteeni oikein. Joo... tulee mieleen, että onkohan tämä taas oikein rationaalista toimintaa.. etteikö kannattaisi odottaa viikkoa, jolloin on seuraava aika psyk.sh:lle... No ei ehkä, on kyse minun elämästäni, ja jottei käy niinkuin S pelkää ja jään jonnekin rattaisiin, on itse huolehdittava itsestään.

Kävin katselemassa verhoja, otin mallikappaleitakin mukaan ja niitä illalla virittelin... Onneksi otin, yksikään riepu ei olisi sopinut minun tupaani. Ja hitto miten kallista lystiä sekin on, erittäin asiantuntevan myyjän tekemän laskelman loppusumma 8 sivuverhon ja yhden kapan valmiiksi ompelusta olisi tehnyt yli 300 euroa! ei tuu kauppoja eikä niin paljon verhoa edes mahdu minun pikku ikkunoihini. On keksittävä halvempi ratkaisu.

Hain kompostoripaketin postista ja kuten arvelinkin, en sitä osaa itse kasata... periaatteessa vaikutti yksinkertaiselta mutta kokoamisohjeiden ensimmäiset lauseet jo menivät harakoille.. varsinkin kun katselin samalla kuvaa... kuvassa näytti olevan jotain ruuvintapaisia, paketissa eikä tekstissä ollut mitään semmosta. Jotta siihenpä jääpi odottelemaan jonkun miehenpuolen tulemista tähän osoitteeseen.

Lähden tänään ajelemaan taas entiseen suuntaan, tapaan juniorin ja muitakin merkityksellisiä ihmisiä. Kaiketi vappukin menee samaan syssyyn. Eli kun mikään asia ei oikeastaan nyt etene mihinkään suuntaan enkä oikein saa sijojani tässä talossa, on parempi liikkua... mikä onkin tosi juohevaa nyt kun alla on kesärenkaat ja moottorikin tuntuu pelaavan paremmin.