kuinka jaksaisin tästä virkistyä laittamaan illaksi juhlia.. siis sittenkin muutama ihminen tulossa, ja se on ihan mukavaa. eilen innostuimme nauttimaan olutta ja  punaviiniäkin ja nyt sitten hiukka tahmoo. eräät joutuivat lähtemään firabelihommiin ja toiset saivat jäädä.. pojankin pitäisi käydä auto hakemassa.. jossain vaiheessa. tarvitsee siis lähteä kauppaan, kävellen raitista ilmaa haukkoen..

on tosiasia että taas masentaa.. sille ei vain voi mitään, alan pikkuhiljaa uskoa tohtoreita mutta periksi en anna kuitenkaan. on itse asiassa järkyttävää, miten läheiseksi ja "normaaliksi" elämän loppumisen vaihtoehto on alkanut käydä. ymmärrän vallan hyvin niitä, jotka ehkä pikaistuksissaan ovat päätyneet siihen äärimmäiseen vaihtoehtoon.. ja niitäkin jotka ovat kypsyneet siihen ainoana vapauttavana mahdollisuutena.
mutta mutta.. kiltit tytöt eivät sellaisia mieti, kiltit tytöt ajattelevat aina ensin muita, muiden parasta, itsekäs ei saa olla.

back to konkretia.. tulihan sitä katsottua tv:stä iltapukuja ja aiemmin päivällä tietysti sotaelokuvaa sieltä täältä. lienenkö koskaan katsonut tuntematonta kokonaan alusta loppuun saakka.. tänään olisi mahdollisuus nähdä nuorempikin versio.. jos ei olisi juhlia, varmaan katsoisinkin.