lyhdyt menossa, kukat vasta tulossa..




vihertää...


oli edes yritettävä vangita kevään hentoa viherrystä.. ja sitä, miten alkutekijöissään kesän teko parvekkeella on. vappuna hankitut pienet orvokit yrittävät todistaa, että kesä on tulossa vaikkei ilmatilan lämpö eli kylmyys ei sitä havaintoa tuekaan.. huomiseen ulkotapahtumaan on pukeuduttava lämpimästi. odotan kovasti että saamme sen ohitse ja pääsen vapauteen. lehteäkään ei tehdä kesän aikana, joten olen taas ihan vapaa velvoitteista.. hmm.. melkein. ipanaa ja mummoa lukuunottamatta.. ja omia vanhempia ja niitä ikuisia kirjallisia töitä, joita olen lykkäämistäni lykännyt. aion siirtyä kokolailla maalle kirjoittamaan.. hah. senkun näkis taasen että niin tapahtuu.. vaan luulenpa että kykin jossain puskissa enimmäkseen tai osallistun pojan kanssa taimenistutukseen.

on todettava taas kerran, että olen jälleen kohdannut ihmisen, joka ei ole rehti, rakentava ja rehellinen. vaan kaikkea muuta, edessä päin liirum laarum ja takanapäin kaikkea paskaa. mot. ei jaksaisi. ihmettelen, mistä näitä löytyy ja miksi aina minun kohdalle. onko vika minussa? jos onkin lajinsa, ei se selitys oikein päde kun saman on havainnut moni muukin. olen yrittänyt rakentaa ymmärrystä, saatta lähemmäs eri tahoja, joiden voimien yhdistymisessä saataisiin synergiaetua.. ja on saatukin, on tehtykin, palavereissa hymyilty ja oltu samaa mieltä mutta sitten myöhemmin nokkapokkaa.. joudun pyytämään palaverin asianosaisten kanssa ja tekemään lopun mustamaalaamisesta ja valehtelusta. ja sitten siirryn eteenpäin. ja teen oman osani, osallistun jos pyydetään ja muutoin yritän kiertää kaukaa hänet ja kaikki muut mahdolliset hankalat persoonat. voi olla että juuri järjestömaailmassa pyörii näitä luonnevammaisia besserwissereitä.huokaus. ja syvä.