aika näkyy menevän sukkelaan, aamuisin pimeää, iltasella yhtä lailla kun kotia kohti taivaltaa. toista viikkoa olen myös rykinyt ja yskinyt, kurkku ollut kipeä ja olo voimaton. maanantaina jäin kotiin, peruutin j-kylän keikan ja huilasin.. no ainakin melkein, mitä nyt vähän sähköpostia selasin.
s
olen yllättänyt itseni stressaamasta, tekemästä liikaa, liian hyvin, liian paljon. yllättänyt, yhyttänyt ja moittinut. pistänyt aisoihin. viikonloppuna huuhdellut punaviinillä alas liiat höyryt ja M:n kanssa puuhailemalla pihalla ja sisätiloissa maalla. olo on seestynyt ja toiveikas. työ maistuu hyvältä, tietty itsenäisyys on hyvä ja ihmisten kirjo suuri rikkaus. puuhien paljous erittäin paha asia. eikä sen korjaaminen käy kovin helposti. hallitustihan sekin pitää hoitaa... hmm.. no, niin se vain on, olen jo saanut pois harteiltani osan, osa siirtyy seuraavassa jk-kokouksessa. olen vastuunkantajaihmisiä, jos jotain otan hoidettavaksi, sen myös teen, vastuullisesti. ja sellainen ei ole välttämättä itselle aina hyvästä.. mutta toisaalta itselleen on oltava uskollinen, omalle työmoraalilleen ja muullekin. en vain voi muutoin toimia, sillä hyvä. ja sitten on sellainenkin huonous, etten osaa oikein aina ilmaista itseäni, kertoa muille mikä on mittani määrä. aion korjata senkin asian kun päättävä porukka on koolla.

nautin siitä, että olen mukana taas.. verkostoissa, joissa aiemminkin olen häärinyt ja saanut kokea aitoja onnistumisen tunnetta yhdessä muiden toimijoiden kanssa. toisaalta kipakkuuteni, suoruuteni ja taitoni myös tunnetaan. en ehkä miellytä kaikkia, sekään ei ole uusi asia. jo nyt olen saanut kokea miten kateus ja pahansuopainen panettelu on joidenkin henkilöiden vastine tavalleni toimia. siis niiden, jotka eivät yhteisissä kokouksissa ja palavereissa suutaan aukaise vaan mättävät paskaa selän takana jos sattuvat toisen samanmielisen kohtaamaan. voi meitä pieniä ihmisiä. varmasti minussakin on vikaa, tuota lajia vain ei satu olemaan. suorapuheisuus on minun ambivalenssi ominaisuuteni. revipä siitä huumoria..

tuohon asiaan on vain totuttava, kun itse tiedän toimivani oikeudenmukaisesti, sääntöjenmukaisesti ja enimmäkseen myös ystävällisesti mutta päättäväisesti. tiedän osaavani tiimityön, ohjaamisen, esimiestehtävätkin kohtuudella, enpä paljon voi muuta kuin edelleen pyrkiä olemaan avoin, kuunteleva mutta omaa linjaani noudattava. saatan riehaantua, enimmäkseen ilosta ja onnistumisista mutta joskus myös epärehellisyydestä ja tahallisesta ilkeydestä. osaan pyytää myös anteeksi, ja pyydänkin kun aihetta on. luulen että olen oppinut paljon entisessä elämässä, työttömyysaikana ja ylipäänsä työyhteisöissä. rajojakin on piirrettävä itsensä ympärille ettei kukaan tunkisi liikaa nahkan alle ilkeyksiään.