nuoret nukkuvat, junior omassa kodissaan ja minä valvon, heräsin varhain kuten tapanani on. keitin aamukahvini, hiippailin sukkasillani ja annoin ajatusten viedä, minne veivät.. mieli on rauhaisa huolimatta siitä, että vihdoinkin pääsin irti, päästin irti ja ymmärsin etten muuta todellakan voi tehdä. en omista heikkouksistani en toisen. on vain jatkettava siihen suuntaan, mikä nyt on edessä. ja joulu on, onneksi joulu on.

jouluateria laiteltiin pöytään yhdessä, syötiin ja tarinoitiin, syötiin vielä vähän lisää, ähkyttiin ja yritettiin olla kohtuullisia. jaettiin paketit ja oltiin vain.. juniorikin jaksoi aika pitkään, keräsi sitten vähän iltapalaa mukaansa ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. minä yritin pysytellä hereillä, huonosti.. nuoripari puuhaili omiaan, lueskeli, esikoinen surffasi netissä ja hekotteli joillekin jutuille siellä.. katselin sitten kun nuoret vetäytyivät makuuhuoneen puolelle, jotain elokuvaa, rakkaudesta sekin yritteli kertoa.. riittävästi tunnekuohua kuitenkin sillä yön pimeydessä pääsi viimein se itku, jota niin pitkään olen pidätellyt. se kai on kuitenkin tarpeen vaikkei mitään surtavaa enää ole.

tämä sama kaava toistuu elämässäni loputtomiin, en voine muuttua, minulta puuttuu se jokin.. turhaan odotin että kokemani vääryydet jotenkin korvattaisiin, eikä niin koskaan tapahtunut, ei tapahdu. minä voin antaa ja antaa, kääntää toisenkin posken mutta rakkaudettomat eivät milloinkaan ymmärrä, että ei pitäisi enää lyödä vaan... niin mitä, kenties pyytää anteeksi, lakata ja lähteä pois. ja pysyä poissa kun kuitenkaan ei olisi mitään annettavaa, ei hiventäkään hyvyyttä...

ja joulu on.. ja mieli hyvä lämmin hellä.. siksi, että lähellä ovat ne, joita vilpittömästi rakastan ja jotka minua rakastavat, ihmisenä, jonka tuntevat, hyvyyttäni arvostavat ja pahuuttani ymmärtävät, heikkoudeksi tietävät. eivät lyö, eivät loukkaa mutta sanovat suoraan kun syytä on, tietävät että tässä kodissa on lupa olla rehellinen. siinä on kaikki. muuta en tarvitse kun saan olla ja osoittaa välittämiseni niille, joiden ei ole ikinä sitä tarvinnut ansaita.

tänään syödään taas yhdessä, käydään lenkillä, pelataan ja katsotaan joku filmi.. tv:n tarjonta on ollut surkeaa, kaipa markkinavoimat ovat sitä mieltä, että kaikkien pitää nyt ostaa lisää kanavia, jotta jotain kelvollista katseltavaa olisi. siihen en lähde, ei ole varaakaan. vuokrafilmiin voin suostua mutta mitään kortteja en kyllä lähde hankkimaan.