Rauhallinen sunnuntaiaamua kohtuullisten yöunien jälkeen on ylellisyyttä. Ulkona lämpötila ihanteellinen ulkoiluun, lenkille tästä itseni patistan kunhan.. kerkiän:). Eilen liikunta jäi kauppareissun mittaiseksi, hyvä sekin. Olen onnistunut aika hyvin siirtämään työpaineet syrjään, muut elämän onglemat myös.. ei tämä pohtimisesta parane. Asiat tulevat selvitetyksi yksi kerrallaan ajan myötä.

Kaiketi iän ja kokemusten myötä väistämättä tulee myös sitä kaipaamaani tyyneyttä ja tasapainoakin, niin pitää uskoa ja yrittää toimia myös. Vaikka huomaankin yhä riehaantuvani epäoikeudenmukaisuudesta, sopimusten rikkomisesta, itsekkyydestä ja tyhmyydestä.. silti olen aika tyytyväinen tilanteeseeni. En voine itseäni kauheasti perustaltani muuttaa muuksi, en haluakaan. Tällä luonnolla sitä vain on pärjättävä. Ja hyvällä tahdolla pyrittävä eheyttämään sen minkä yksi ihminen voi.

Tyhjiin imetyn ihmisen olo ei ole hääppöinen.. on pidettävä parempaa huolta itsestään, irrottauduttava sellaisesta, missä on hyväksikäytön maku. Muutettava omaa toimintaansa siten, että sellainen ei ole mahdollista. Jotenkin.. katsellessani jouluna ottamiani kuvia perhejoulustamme huomasin, ettei minua näy missään... olin kameran takana ja tunsin olevani ulkopuolella.. taustalla hääräävänä mahdollistajana, joka olisi kaivannut enemmän. Huoli pojasta velloi sisimmässä ja minä hoitelin muita.. ja odotin mykkänä että saisin jostain myötätuntoa, tukea ja välittämistä. Kun hyörinä loppui, muuttui osani taas miehen pitkää yksinpuhelua kuuntelevaksi alustaksi. Onneksi sain sitten mahdollisuuden sanoa mikä mieltäni painoi.. vaikka en koskaan tule saamaankaan sitä, mitä odotan, ainakin olen yrittänyt. Sitähän saa tyytyä siihen, mitä annetaan.. tai pikemminkin, mitä ei anneta. Itseään vain voi syyttää, jos sellaiseen ryhtyy. Syyttely ei kannata.

Lumen alla uinuu vihreä maailma, päivä jatkuu molemmista päistä ja antaa toivoa paremmasta. On työtä ja toimeentuloa, hyvät ystävät eivät väisty rinnaltani. Työ antaa tyydytystä, ihmisten moninaisuus rikastaa arkeani, olen siitäkin onnellinen. Pitäisi vain paremmin aina muistaa kääntää se valoisa puoli päällepäin, nauttia onnistumisista, ladata voimaa myönteisistä asioista. Niin helppoahan se on!