sillä eilen illalla intouduin nautiskelemaan ainakin yhden punkun liikaa, oikein paikallisessa kulttikuppilassa. kiva ilta oli, kerroin sille ainoalle itseään tyköyrittävälle miehelle, että oot ihan liian vanha minulle, ryppyjäkin naamassa. olin vissiin ilkeä vaikka kuvittelin olevani vain rehellinen. mies sanoi että minäkin olen vanha ja vanhannäköinen, ei hän itse asiassa edes huolisi minusta. hyvä, minä totesin, sithän me ollaan tasoissa. sitten saimmekin taas keskittyä haastelemaan naisten keskeisiä asioita.

olin varautunut siihen, että saatoin nukkua aamulla pitkään ja ihan kahdeksaan asti unta riittikin. pistäydyin työmaalla yllättäen ilmaantuneen ruokailuseuran ryhdittämänä. kyydin ja mukavia juttuja lounaalla tarjosi grand old man, jolla on minun käsityksen mukaan isällisen ystävän asema ja omasta mielestään vähän jotakin muutakin, jäänteenä entisestä naistenmiesimagostaan. Valitettavasti hän myös pudotti minut kylmästi maan pinnalle tai ihan pinnan allekin tonttikaupassani. sanoi, että hän ei ikinä ostaisi mitään lumen alta. hmm... ja kyseli kaikenmaailman yksityiskohtia maaperästä ja sokkelin eheydestä ja ja ja.. voi että pitikin mennä kertomaan siitä... eikun ihan hyvä, jo toinen mies joka yrittää toppuutella minua, tämäkin käski rauhottua ja oli sitä mieltä että mulle sopis paremmin joku valmis talo. no nii varmaan, taitavat tuntea minut liian hyvin. No mutta tätä päätä ei kovin helposti käännetä, senkin taitavat tietää...

no justiisa, taisi grandpapa saada telepaattisia virikkeitä täältä käsin kun loihe soittamaan tärkeällä asialla, oli näet löytänyt minulle miehen ja vielä semmosen jolla on älyä, talous kunnossa ja talo järven rannalla. just ku nakutettu minulle, kuulemma. tunnen tapauksen ja sanoinkin, että olemme jopa tavanneet pari kertaa ja jos luonto olisi kutsunut, mehän oltas jo aviossa tai eroa kerimässä.. sanoo vanha kyynikko.

rakkautta minä tarvitsen, en miestä, jolla on varallisuutta. rakkautta täällä olinkin juuri pohtimassa, miten se on voimakas, maalliset esteet, talot ja tavarat ylittävä. mutta ei vielä ole riittävän vahva ja voimakas ylittääkseen pelkojen esteet. tai sitten ei koskaan.

tein historiaa - laitoin ruokaa, kanarisottoa maustettuna kuivatuilla suppilovahveroilla koska ei ollut mitään muuta "vihannesta" kaapissa. pitääpä maistella. tämä oli kyllä pakkorako, muutoin broilersuikaleet olisvatten menneet vanhaksi koska en muistanut aikeistani huolimatta pakata niitä pojan mukaan pyhänä.