tuntuisi taas olevan, tai siis häiriöitä ja sydämessä. Stressikumulaatiota ilmiselvästi, parempi uskoa vaan. Mieli on kuin keväinen sää, räntää ja auringonpaistetta vuorotellen. En tiedä mihin uskoisi, kevään tuloon vai talven pysyvyyteen. Tahtoisin kevään ja vihreät koivut. Tahtoisin lepoa, rauhaa ja rakkautta.

Työssä tunnen rämpiväni upottavalla suolla. Tänään ei onnistunut mikään. Tai kai nyt jokin mutta voittopuolisesti lunta tupaan silläkin suunnalla.

Ja Leinokin sanoi: kell onni on, se onnen kätkeköön. Niin teen minäkin.