en edes muista millon olisin ollut näin myöhään hereillä, siis ilman mitään pippalointia ja semmosestakin on jo aikaa paljonkin. Kävin torpalla, lupas niin kylmää yöksi että piti mennä pelastamaan eilen soikkoon istuttamani kukat, ei ne ehkä olis olleet moksiskaan mut kunhan sain ajella ja ihastella taas kaikkia niitä erilaisia vihreän sävyjä ja olla irti tavanomaisesta sekä omista kiihkeistä tuntemuksistani. Ja lisäksi saatoin tehdä palveluksen huomista aatellen päätalon talkooporukalle, otin pakkasesta ruokia sulamaan, kun pyydettiin jos satun menemään torpalle.. ja satuinhan mie.

teimme myös extempore saunareissun työkaverin kanssa, sattui soittamaan kun olin siellä maalla ja pyysi kaverikseen naapurinsa mökille. no mie oitis lupasin ja kohta jo köröteltiinkin Hupi Armaan kanssa hieman sateisessa säässä sinne mökille. Matkaa oli riittävästi jotta ehdimme käydä läpi tärkeimmät työasiat ja muutkin akuutit ongelmat. Nauroimme mutta emme itkeneet, todettiin että samanlaisia ollaan tietyissä asioissa, ei kummatkaan osata uskoa että ilman kamppailua ja todisteluakin voisimme olla riittäviä työssä ja rakkaudessa.

Saunan päälle meille tarjottiin kahvit sekä ruisleipää ja tänään verkkoon uinutta ja savustettua siikaa. Nam! Loput pakattiin evääksi matkaan. Hupikoira istui mennen tullen sylissäni ja mie sain hellyysvarantoani vajutettua siihen karvaiseen, lutuseen urokseen. Niinpä vaihtui ääni kellossa ja elämä alkoi taas maistua paremmalta. Täytyy näköjään vain nousta ja lähteä, eikä jäädä makaamaan synkkien ajatusten vangiksi.