en  muistanutkaan miten totaalisesti työ vie voimat, ajatukset ja ajan... varsinkin kun aloittaa päivänsä aamuneljältä pohdiskelemalla tekemättömien töiden ahdistavaa määrää.. minussa on se vika, olen parantumaton silläkin saralla.. se ei ole vain ylimitoitettua vastuunkantoa vaan se on sokeutta ja kyvyttömyyttä delegoida.. olen niin puurossa (lomasta huolimatta, vai juuri sen vuoksiko?) etten edes tajua mistä voisin alkaa purkaa.. tarvitsen ohjausta, se on kyllä myönnettävä viimein että minäkin (!!!!) tarvitsen ohjeita ja neuvoja.. myötätuntokaan ei tietysti olisi pahitteeksi. kohtuudella.

tänään sentään yksi hyvä palaveri, jossa oivalsimme upeita yhteistyön mahdollisuuksia.. tällaisesta nautin, kun löydämme olemassaoleville rakenteille uuden hyödyllisen näkökulman, ei kaikkea tarvitse keksiä uudelleen.. on vain hoksattava kosketuspinnat.. siinä olen kieltämättä aika hyvä.. piuhoittaja.. olkoon uusi nimeni ja ammattini.. sehän onkin hienoa, rakentaa ja löytää uusia yhteyksiä..  tykkään saattaa samanmielisiä ihmisiä yhteen, liittää samansuuntaisten tavoitteiden taustajoukot yhteiseen rintamaan.. eläköön kansalaisjärjestelmällisyys!!  niin ja nipottajan ja niuhottajan nimikkeet, jotka mulla jo on saatuna, rimmaavat hyvin tuon uuden tittelin kanssa..

olisin melkein onnellinen, jos päätäni ei kiristäisi panta ja silmiäni hiertäisi unettomuuden hiekka.. ja jos en kaipaisi mitään ja ketään. mutta melkein siis olen, onhan sekin aika paljon. nyt kun vielä osaisin päättää, onko viisasta vääntäytyä vielä iltalenkille vai makaanko sohvalla ja  yritän olla ajattelematta mitään... voi kun olisi sauna...